Wincaven joulukalenterin luukku 7: Janelle Monáe – Primetime (Feat. Miguel)

Janelle Monáe on ollut breikkaamisestaan lähtien artisti, johon on ollut vaikea suhtautua. Toisaalta hän tekee loistavia kappaleita ja on kiistatta lahjakas artisti, mutta levyistä en ole saanut mitään otetta. Uusin ei ollut poikkeus.

Miguel on hieman samanlainen tapaus. Häntä kehutaan genrensä kurkona, mutta minulle hänen sulavuus oli liikaa. Hänestäkin voin sanoa hyvällä omallatunnolla tosin sen, että hän on kiistatta lahjakas artisti ja tekee loistavia kappaleita. Ei hän vain minuun sen suurempaa vaikutusta tee.

Sitten tuli Primetime. Kaikin puolin hyvin perinteinen r’n’b-slovari. Ei periaatteessa mitään ihmeellistä, mutta jumankauta kuinka hyviltä Monáe ja Miguel kuulostavat yhdessä. Tämän kappaleen kautta aloin ymmärtämään kumpaakin artistia entistä paremmin. Miguel ei enää ollutkaan pelkkää muovin kiiltoa, eikä Monáe scifi-tematiikkaansa liian syvälle uppoutunut uuden aallon Prince. Molemmat ovat genressään virkistävän poikkeavia artisteja, joista on lopulta helppo tykätä. Unohtaa vain turhan hypen ympäriltä ja uppoutuu musiikkiin. Silloin oppii pitämään myös albumeista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.