Wincaven joulukalenterin luukku 4: Toro Y Moi – Say That

Minulla on sama ongelma kuin Annalla. En kestä kaiutettua laulua. Vaikka en olekaan maailman parhain – tai pahin – lyriikoihin keskittyjä, niin toivon silti laululta sitä, että lyriikoista saisi jotain selvää. Kaiutetut kuiskailijat eivät siihen anna mahdollisuutta.

Se olikin ongelmani Toro Y Moin kanssa ennen hänen viimeisintä levyään. Mikään ei koskettanut, kun ei ollut mitään, mihin koskea. Kun jossain mielenhäiriössä kuuntelin Say Thatin viime talvena, olin ällistynyt. Melodisesti vahvassa kappaleessa oli laulua, puhdasta laulua. Jo sen ansiosta pidin kappaleesta. Eniten tosin ihastuin kertsin sampleihin. Edes videon hipsterimäisen välinpitämätön coolius ei raivostuttanut. Pikemminkin ihastutti.

Toro Y Moin kohdalla onkin nyt helppo sanoa, että hän ansaitsi pelkän biisinoston. Vaikka Anything In Return onkin mielestäni hänen paras levynsä, niin en silti voi sanoa pitäväni sillä kuin ihan muutamasta kappaleesta. Ne muutamat kappaleet ovatkin jääneet tehosoittoon myös talven jälkeen. Say That etunenässä. Ehkä vielä kasvan Toro Y Moin musiikkiin kunnolla. Tavastian keikka olisi voinut olla toimiva ratkaisu ongelmiin, mutta en osannut olla aloitteellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.