The Life of Pablo

Maailman paras Kanye West loppujen lopuksi kaikkien mahdollisten käänteiden jälkeen julkaisi seitsemännen oman studioalbuminsa. Kanye Westin tapauksessa sana oma on varsin kirjaimellista, koska levyn hinkkaaminen ei tunnu loppuvan edes siinä vaiheessa kun se on julkaistu kaikkien Tidalin tilaajien korville. Digitaalisen ajan ihanuuksia ja kirouksia.

Kanyen edellinen levy Yeezus tuli samoihin aikoihin kun hänen esikoisensa syntyi. Vihainen, raivokas ja anteeksipyytelemättömän röyhkeä levy tuntuukin nyt vedenjakajalta Westin tuotannossa, koska The Life of Pablo on vain viimeistä mainittua.

Vanhemmuus onkin hyvä tuoda esiin The Life of Pablosta puhuttaessa, koska West reflektoi levyillään aina ympärillään tapahtuvia asioita ja ilmiöitä. 808’sin ilmestyessä West erosi pitkäaikaisesta tyttöystävästään ja menetti äitinsä plastiikkakirurgisen toimenpiteen komplikaatioihin, My Beautiful Dark Twisted Fantasyn aikoihin West oli vihattu öykkäröijä, jota jopa Barack Obama ojensi julkisesti. Yeezusin keskiössä taas oli jatkuvasti tyssännyt unelma muotisuunnittelijan urasta, joka Westin kokemuksien mukaan johtui hänen taustasta johtuvista ennakkoluuloista.

Nyt West on päässyt toteuttamaan unelmansa Adidaksen leivissä ja on perheellinen mies. The Life of Pablolla kuuleekin pitkästä aikaa rentoutunutta ja raukeaa Westiä, jonka ei tarvitse raivota maailmalle kokemiaan vääryyksiään.

Kompleksisuutta se ei silti poista, vaan jopa – ilmeisesti lopullisen – kannessa esiintyvä vastakkainasettelu aviokuvan ja perseen välillä tuntuu olevan levyn kantava teema.

homepage_large.1192269b

Tidalissa nähtävä lopullinen kansi on tässä.

Rukouksen omaisella Ultralight Beamilla alkava albumi antaa ymmärtää, että kaikki on hyvin. Kanyen oma värssy kun menee toistuvilta osilta näin:

We on an ultralight beam
We on an ultralight beam
This is a God dream
This is a God dream
This is everything
Everything

Heti Ultralight Beamia seuraavalla tuplakappaleella Father Stretch My Handsilla Kanye pääsee räppäämään heiloistaan samoissa merkeissä kuin Yeezuksella. Yeezusin teemana oli niin rodullisista kuin ihmissuhteisiin liittyvistä kahleista irtautuminen, mitä Kanye nyt ukkomiehenä tuntuu edelleen miettivän. Pt. 1:n mallipano- ja peppujutuista siirrytään luontevasti Pt. 2:n syyllisyyttä poteviin riimeihin, joiden taustasta hän jo hieman twiittasikin. Jos twiitin taustat eivät taas aukea, niin Kanyen isä erosi hänen äidistään, kun Kanye oli kolmevuotias.

Up in the morning, miss you bad
Sorry I ain’t called you back
The same problem my father had
All his time, all he had, all he had
In what he dreamed
All his cash, market crashed
Hurt him bad, people get divorced for that

Vaikka syyllisyys avautuukin kyseisellä lainauksella varsin normaaliksi ruuhkavuosia kärsivän faijan tilitykseksi, niin myöhemmin kuultava ”I just want to be liberated” palauttaa mieliin kahleet aiemmalta levyltä.

Vapautuksen antaa Rihannan laulama Nina Simone -lainaus Famousilla.

Man I can understand how it might be
Kinda hard to love a girl like me
I don’t blame you much for wanting to be free
I just wanted you to know

Rihannan ja Simonen laulu tuntuu olevan Westin näkemys siitä, mikä on Kardashianin vastaus miehelleen, kun tämä elää kuuluisan leveilijän elämää.

Famous tuli heti kuuluisaksi lainistaan, jossa Kanye toteaa päätyvänsä vielä Taylor Swiftin kanssa vällyihin, koska teki tämän kuuluisaksi. Jonkinlaista gatenpoikasta siitä yritettiin repiä, mutta ilmeisesti it’s all good. Muissakin lyriikoissa naiset ja kulli määräävät.

Biisinä Famous tosin on levyn hauskimpia, koska loppupuolta kalvava syyllisyys ei vielä paista lyriikoissa. Taustaltaan biisi myös on levyn helpoimpia Nina Simonea ja Sister Nancya miellyttävästi lainaillen.

Seuraavilla kappaleillaan Kanye on tavallaan omimmillaan, kun pääsee rehvastelemaan menestyksellään. Mielenkiintoiseksi Feedbackin ja saarnaa siteeraavaa Low Lightsia seuraavan Highlightsin tekevät niiden muutamat lainaukset. Kanyen tunnettu ego kun taipuu siihen, että pystyy saman kappaleen aikana vertaamaan itseään Pablo Escobariin (levyn nimen ollaan tulkittu viittaavan joko Escobariin tai Picassoon), kysymään kuulijoitaan nimeämään yksikin nero joka ei ole hullu, ja viittaamaan Fergusonin tapahtumiin. Tämä Feedbackilla. Highlightsilla hän taas toivoo saavansa kikkeliinsä GoPron.

Tässä kohtaa levyä tulee mielestäni selvästi uusi näytös levylle. Aiemmissa Kanyen julkaisemissa studiomuistiinpanoissa kun on näkynyt biisilistalla viivoja ja merkintöjä, jotka ovat jakaneet levyn näytöksiin. Myöhemmissä näitä ei ole näkynyt, mutta minun on analyysi ja minun on tulkintani.

Freestyle 4 kun vetää levylle aiempaa synkemmän sävyn. Pahaenteiset jouset, räyhäävä ja uhmakas Kanye antavat palaa Hold My Liquorin hengessä synkkien ajatustensa humalluttamaa muna edellä syöksettyä riimittelyä.

What the, what the fuck right now?
What if we fuck right now?
What if we fucked right in the middle
Of this motherfuckin’ dinner table?
What if we just fucked at the Vogue party
Would we be the life of the whole party?
Shut down the whole party
Would everybody start fuckin’?

Freestyle 4:n tyylissä ja tunnelmassa kuulee, ettei kyseessä ole fantasia vaan painajainen. Kanyen pää on pyörryksissä haluamastaan vapaudesta, mutta myös velvollisuudesta, mikä hänellä on perheen päänä.

FML:llä West avautuu siitä, että voi mahdollisesti menettää kaiken rajattoman elämänsä vuoksi.

I been waiting for a minute
For my, lady
So I can’t jeopardize that for one of these hoes
I been living without limits
As far as my business
I’m the only one that’s in control
I been feeling all I’ve given
For my children
I will die for those I love
God, I’m willing
To make this my mission
Give up the women
Before I lose half of what I own

FML nousi otsikoihin pääasiassa siksi, että Kanye myöntää sillä käyttäneensä masennuslääke Lexaprota. Tavallaan sillä ei ole merkitystä, mutta tavallaan on, koska vaikka tiedämme Kanye Westin elämästä kaiken juorulehdistä ja levyistään, niin emme oikeasti tiedä, millaista elämää hän elää.

Sillä taas on merkitystä, mitä The Weeknd levyn kertosäkeessä laulaa.

They wish I would go ahead and fuck my life up
Can’t let them get to me
And even though I always fuck my life up
Only I can mention me

Levyn päättävät melankolisissa tunnelmissa aiemmin julkaistut Real Friends ja Wolves. Real Friends on hyvin samanlainen tunnelmaltaan ja sanoiltaan kuin 808’s & Heartbreakin Welcome To Heartbreak, jolla Kanye yhtälailla kertoi elämänsä vieraannuttavan hänet oikeista ystävistään.

Real Friendsin kohdalla voi tosin esittää huvittavan huomion. Siinä missä aiemmilla kappaleilla Kanyen ongelma on ollut naiset, on Real Friendsillä vieraannuttavana tekijänä taas hänen työ ja menestyksensä.

Vaikka säkeistöissä Kanye esiintyy rehvakkaana ja välittämättömänä menetyksistään, on kertosäkeen itsesyyllistys linkki Wolvesiin. Kun Kanye Ty Dolla $ignin kanssa laulaa kappaleen kertosäkeellä ansaitsevansa ystävyttömyyden, ymmärtää paremmin Wolvesin avaavan ”lost out, beat up” lainin merkityksen.

Wolvesilla Kanye lopulta avautuu rakkauden ja Kim Kardashianin merkityksestä elämälleen.

If mama knew now
How you turned out, you too wild
You too wild, you too wild
You too wild, I need you now
Got to love you
Found you, found you

Kun levy lopulta loppuu verseen, jossa Kanye räppää toivovansa unohtavan kaikki menneisyyden erheensä ja vetäytyvänsä perheensä kanssa suojiin ympäröiviltä susilta, on siinä jopa jotain lohdullista. My Beautiful Dark Twisted Fantasyn ja Yeezusin katkeruutta voi toki huomata, mutta se kanavoituu nyt muunakin kuin purkautuvana vihana ympäröivää maailmaa kohtaan. Melankoliaa ei toki puutu jopa vähän luovuttavan oloisesta lopetuksesta, jota minimalistinen ja hyytävä tausta korostaa.

The Life of Pablo on siis jonkinlainen yhteenveto siitä, mitä Kanye West on ollut ja on nyt. Kannen perse edustaa sitä, mikä miestä on vienyt aiemmin ja perhekuva taas sitä, mikä häntä vie nyt. Tai jos ei vie, niin pitäisi viedä.

Musiikillisesti Pablo on myös paljolti vertautuva menneeseen. Posketon tekijälista ei tee levystä erityisen linjakasta, vaan sillä liikutaan samplejen puolesta mm. gospelin, reggaen ja soulin parissa. Minimalistisimmillaan levy on lähempänä Yeezuksen haastavuutta kuin 808’sia ja isoimmillaan MBDTF:n kunnianhimoisuus kuuluu enemmän kuin Graduationin popahtava räppi. Musiikillisena kokonaisuutena levy ei vakuuta läheskään niin paljon kuin lyriikoittensa puolesta, vaikka siltä Famousin kaltaisia selkeitä huippuja löytyykin. Biisisikermänä taas Freestyle 4-I Love Kanye-Waves on parasta, mitä Kanye on yhdellä levyllä saavuttanut.

Viimeinen kysymys lienee enää kysyttävänä: onko levy hyvä? Onhan se. Itselleni biisikolmikko Feedback-Low Lights-Highlights on vaikeasti ylitettävä suvanto, joka ei vie levyä oikein mitenkään eteenpäin, eikä niissä biittiensä puolesta ole mitään, mikä saisi innostumaan. Samoin Wolvesin jälkeisillä ekstrakappaleilla ei oikein ole mitään annettavaa, mutta ne ovatkin jopa lyriikoissa mainitusti pelkkää ekstraa.

Yeezusin jälkeen Pablo tuntuu ehkä lievältä pettymykseltä, koska Yeezus oli itselleni todiste siitä, että Kanye pystyy ravistelemaan kaikkea ympärillään. Nyt Kanye ravistelee vain julkisuuskuvaansa, mikä toki hänelle sallittakoon. Kestoltaan Pablo kumminkin on hallitumpi kuin naurettavan massiivinen MBDTF, mikä taas lisää pisteitä.

On siis todettava tylsästi, että annetaan ajan tehdä The Life of Pablosta se teos, miksi sen kuuluu muodostua. Eihän sitä olla vielä oikeasti päästy edes käsittelemään, eikä olla päästy näkemään, mikä sen voima ja vaikutus lopulta on.

Levy on toistaiseksi kuunneltavissa vain Tidalista.

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.