Sideways 2015: Perjantai

Festivaalikesän avannut Sideways oli menestys. Loppuunmyyty festivaali valtasi Helsingin Teurastamon ja lunasti paikkansa festivaalikentällä.

Syyt selvisivät melkein heti alueelle saavuttuani. Teurastamon alue oli isompi ja avarampi kuin odotin. Pelkäämiäni tungoksia, tukoksia ja jonoja ei ollut nähtävillä missään. Onnistuin myös loppuillan välttelemään pahimpia tungoksia, mistä nautin suunnattomasti.

Toinen hyvä syy oli myös alueen omat aktiviteetit, joihin palaan myöhemmin.

Kolmas syy oli bändit, joihin menen nyt.

 

Festivaalit itselleni avasi Putkilavan korkannut DJ Ibusal, joka ei ollutkaan ihan sitä mitä olisin töistä suoraan tulleena kaivannut. Ibu veti varsin lakonisella tyylillä räppejään, mikä ei ihan antanut kaivattua ”vittu jea olen festareilla” -fiilistä. Putkilavan kaapelitehdasmainen miljöö kaapelitehdasmaisen kaikuisine akustiikkoineen ei myöskään antanut armoa, joten luovutin muutaman biisin jälkeen ja suuntasin kaljalle. Toivon kyllä näkeväni Ibun uudestaan paremmassa mielentilassa.

IMG_2788

Tässä kuvassa DJ Ibusal ja Persaukinen Ystävä Hätis räppäävät kappaletta Khyä.

Kaljaa olikin kiva juoda, kun Pihalavan puistomaisen rennossa ympäristössä aloitti Aivovuodon, Khidin ja Tuuttimörön dinosaurusspesiaali. Heti kärkeen Tuuttimörkö aloitti juoksevan vitsinsä eli running gagin liittyen uuteen Jurassic Park -elokuvaan liittyen, mihin liittyivät dinosaurukset ja kysymys ”oonks mä pelle?”. Tuuttimörön stand upin lisäksi kuultiin mainittujen aktien erinäisiä kappaleita.

Vikaa ei sinänsä ollut missään. Meininki oli viihdyttävää ja kun kaikkien räppäreiden repertuaarista löytyy tunnin settiin tarpeeksi kovia biisejä, niin setti myös pysyi kasassa. Mutta kun Pihalavan ympäristössä ei luoda intiimiyttä sitten millään, niin intensiteettiäkään ei päässyt syntymään. Oonks mä pelle movement on tosin niin harjaantunut porukka, ettei se heitä juuri hetkauttanut. Räppi raikasi, vitsit lentelivät ja kaikki viihtyivät.

Putkilavalla aloitti seuraavaksi brittiräppäri Little Simz, joka taisi olla hieman häkeltynyt Suomesta kaikkinensa. Yllätyksekseen suomalaiset meinaan osasivat englantia ja jopa tiesivät hänen kappaleitaan. Kun yllätykset paljastuivat ja Simzin papatuskone vähitellen pääsi käyntiin, niin keikka oli oikeastaan todella hyvä. Karismaa nuorelta räppäriltä ehkä hieman vielä puuttuu ja biiseihinkin tarvisi todellisia lekoja, mutta asenteesta keikka ei jäänyt kiinni. Biiseissäkin oli variaatioita, joilla tunnelma saatiin rauhallisesta riehakkaaksi hyvinkin äkkiä. Oli Sidewaysin positiivisimpia yllätyksiä.

Bonuspisteet sympaattisesta dj:stä, joka kunnon herrasmiehen tavoin kävi kesken biisin hakemassa lavan takaa terästettä Simzin teehen.

IMG_2799

Tässä kuvassa Little Simz räppää kappaletta, jonka nimeä en millään muista.

Seuraavaksi oli luvassa kovasti odotettu The Pharcyde, joka ei ollut The Pharcyde. Kuten ennakossanikin mainitsin, paikalle oli luvattu puolet nelikosta. No, keikalle ei saapunut kuin puolet luvatusta kaksikosta. Slimkid 3 ja minulle tuntemattomaksi jäänyt tuplaaja, joka ei ollut Fatlip, räppäsivät Bizarre Riden klassikoita ja muita biisejä kyllä hyvin, mutta puristina en hyväksynyt ollenkaan moista ratkaisua. Bändien jäsenistöt elävät ja se on ihan ok, mutta jos nelikkona tunnetun jäsen ratsastaa bändinsä nimellä, koska oma nimensä ei riitä, niin voisi varmaan miettiä uran vaihtoa.

Mietin kirjoittaessa, että miksi tunsin näin, vaikka keikka sinänsä viihdytti viiniä juodessa ja lavalle näkemättä mm. Oh Shit kuulosti todella väkevältä. Olenko muuttumassa möhikseksi eli parraksi eli nostalgikoksi? Olenko muuttumassa tyypiksi, jolle tietyt ryhmät ovat pyhiä ja niiden nimiä ei saa liata vitseillä tai niillä ratsastamisella? Pitäisikö minun vain keskittyä olennaiseen, eli dokaamiseen ja kaanonin palvomiseen? Teenkö jo sitä? Joka tapauksessa Pharcyden jälkeen keskityin dokaamiseen.

Tässä vaiheessa voisinkin arvostella Sidewaysin juomatarjonnan ja -karsinoinnin. Sidewaysin omat anniskelutönöt tarjosivat olutta, siideriä ja viiniä normaalein festarihinnoin. Tai no viinipullo oli 28 euroa, mikä oli varsin hyvä tarjous. Teurastamon omat ravintolat ja baarit olivat kumminkin normaalisti auki, eikä niiden ruoka- ja juomatarjontaan päteneet festivaalin omat hinnat tai tarjonnat. Esim. B Smokery sai myydä Keisarin oluita viiden euron tuoppihintaan, mikä on festareilla tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Sunnuntaina toivoin, että olisi voinut. Ravintoloista ostettuja oluita ei valitettavasti saanut juoda kuin ravintoloissa, mutta esim. B Smokeryn terassilta näki hyvin Kujalavalle.

Karsinointi noin muuten oli hieman absurdihko. Päälava, Pihalava ja Putkilava olivat rajattu niin, että niissä oli anniskelutonta tilaa. Jälkimmäisessä koko sisätila oli anniskeluton, mutta isoimmilla ulkolavoilla lavan edustan ensimmäiset 5- 10 metriä oli aidattu alkoholittomaksi. Se aiheutti aitojen sisällä väkikadon ja aitojen humalaisemmalle puolelle tungoksen. Lavan edessä oli hengetöntä ja sen takana riehakasta.

Tästä päästäänkin Freddie Gibbsiin, jolla kyseinen hengettömyys kostautui. Tiukasti räppäävä gangsteri ei saanut mitään otetta yleisöstään, koska jengiä kiinnosti enemmän hengailu alueella, jolla oli kivaa. Gibbsin taide syntyy siitä, että ei ole kivaa.

Huppari päällä räpännyt Gibbs ei edes yrittänyt sytyttää yleisöään, vaan räppäsi biisejään omissa oloissaan komentaen dj:tään ja huudattaen yleisöään haistattamaan vitut poliisille. Ilmeisesti dänkit jäivät virkavallan haaviin.

Mutta silti pidin Gibbsin esityksestä, koska biisinsä ovat niin hyviä ja hän ei edes yrittänyt rikkoa kaavaansa. Biisit vedettiin yksyhteen levyversioiden kanssa ja Gibbsin tyylissä oli energiattomuudesta huolimatta röyhkeyttä, jolla huomio pysyi lavalla. Harmi vain, ettei pelkällä röyhkeydellä vielä tehdä ihmeitä. Siitä(kin) saatte toisen esimerkin seuraavassa raportissa.

test

Tässä gifissä Freddie Gibbs esittää muistaakseni kappaletta Pronto, jonka hän esitti keikallaan kolme kertaa.

Perjantai-illan lähestyessä lauantaita kävin vielä kokeilemassa lähtisikö Perfume Geniusin keikka, mutta olin väärässä mielentilassa sitä varten. Dramaattinen poppi ei ollut väsyneen nousuhumalan taustoittajaksi, joten siirryimme ystävieni kanssa B-Side Bariin perjantai-iltaa. Se oli muuten festarikontekstissa parasta, mitä suomalainen festari pystyy tarjoamaan. Varsinkin kun Keisari maksoi vain viisi euroa.

Siinä oli Sideways-perjantaini. Lauantaista kuulette hieman myöhemmin. Silloin luvassa mm. eeppinen yleisurheilumittelö ja toinen giffi.

PS: Kuvat ja giffit on sitten mun. Capiche?

2 kommenttia kirjoitukseen Sideways 2015: Perjantai

  1. June June kommentoi:

    Kiva lukea näitä rapsoja, kun itse ei ollut paikalla (tää ei ollut sarkasmia, toim.huom.). Itkettää, etten päässyt, mut myös naurattaa, koska tää sun listaamasi artisikattaus oli ehkä kaikkea sitä, mitä mä EN olisi mennyt katsomaan. :D Mut jatkoa odotellessa!

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      No mutta jonkun piti olla katsomatta päälavan indie-dinosaurukset ja keskittyä niihin muihin. ;) Kiitos, lisää tulossa piakkoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.