Sam Smith – Writing’s On The Wall

30. lokakuuta saa ensi-iltansa järjestyksessään 24. virallinen James Bond -seikkailu Spectre. Bond-perinteitä kunnioittaen tästäkin elokuvasta löytyy tunnuslaulu, jonka tällä kertaa laulaa ristiriitaisia tuntemuksia herättänyt Sam Smith.

Ristiriitainen on ollut vastaanottokin. Moni on ilmoittanut mm. sosiaalisessa mediassa Writing’s On The Wallin olevan huonoimpia Bond-tunnareita hetkeen. Syynä ollaan esitetty mm. kappaleesta puuttuva iskevyys ja ”ruikutukseksi” jäävä laulusuoritus.

Itse en lähde kritiikkiin mukaan. Smithin ja luottokirjoittajakumppaninsa Jimmy Napesin kirjoittama kappale on massiivinen balladi, mutta voima luodaan säkeistön ja kertosäkeen välille kontrastin luovalla orkesterisovituksella ja Smithin laulusuorituksella. Rumpujen puute jättää kappaleen pinnaltaan leijumaan, mikä lataa Smithin laulusuoritukselle paineet. Ja mielestäni Smithin laulusuoritus on sen verran ladattu, ettei se jätä tunteille arvailun varaa.

Kappaleena Writing’s On The Wall on siis toimivan tyylikäs balladi. Toki se ei ole yhtä tarttuva kuin Adelen Skyfall tai Casino Royalen tunnari You Know My name, mutta se pyrkiikin ihan eri tunnelmaan. Siksi samalle viivalle asettaminen on hölmöä. Tyylikkäämpi se silti on kuin Jack Whiten ja Alicia Keysin taannoinen rock-räyhä.

Bond-tunnarina sen toimivuutta on vielä vaikea arvioida, kun elokuva on näkemättä. Tulevasta Spectrestä ei tarinan puolesta tiedetä vielä paljoakaan, joten iskevyyden ja maskuliinisuuden toive tunnarilta on enemmän ennakko-odotuksista kumpuavaa.

Lyriikoiden ja sovituksen puolesta Spectre nimittäin jatkanee Daniel Craigin Bondien melankoliaa ja menneisyyden haamujen kaivelua. Kappaleessa lauletaan rakkaudesta, jolle ollaan valmiita antautumaan, mutta menneet painavat niin paljon, ettei siihen pystytä. Ensimmäisen säkeistön sanat mm. viittaavat tähän.

I’ve been here before
But always hit the floor
I’ve spent a lifetime running
And I always get away
But with you I’m feeling something
That makes me want to stay

I’m prepared for this
I never shoot to miss
But I feel like a storm is coming
If I’m gonna make it through the day
Then there’s no use in running
This is something I gotta face

Kertosäkeessä Smith laulaa riskeistä, joita kappaleen hahmo ei kaihda minkään edessä.

If I risk it all
Could you break my fall?

Hahmo toivoo rakkauden kohteen estävän hänen luisumisensa. Jos ja kun oletetaan, että kappaleen hahmo on Bond, niin kappaleen perusteella Bond jatkaa Skyfallin petaamaa matkaansa menneisyyden reliikkinä, jonka kohtalo on syöksyä yhä syvemmälle pimeyteen. Rakkaudenkohde on kappaleessa ainoa, joka voi auttaa Bondia syöksyssä. Oletetaan siis myös, että jompi kumpi Spectren naishahmoista tulee olemaan merkittävässä roolissa Bondin kohtalon kannalta.

Mutta kuten jo aiemmin on todettu, niin kauan kuin elokuvaa ei ole nähty, tämä on vain spekulaatiota. Smith on tosin sanonut, että kappale syntyi nopeasti elokuvan käsikirjoituksen pohjalta. Samoin on silkkaa spekulaatiota arvioida kappaleen sopivuutta elokuvaan. Kappaleena sanoisin sitä edelleen varsin onnistuneeksi. Smith ja Napes tekivät historiansa tuntevan kappaleen, joka tyylinsä puolesta palauttaa Bond-tunnarit takaisin menneisyyteen. Mutta jos menneisyys tulee olemaan elokuvan teema, niin sovituksen osuvuus kasvaa vielä pari pykälää ylemmäs.

Avainsanat: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.