Pine Trails yrittää, mutta ei toimita

photo1_hres

Oulun Satelliittipojista on toki kirjoitettu jo ihan tarpeeksi, mutta kun Jukka ja June olivat positiivisia, niin minun on oltava se pakollinen negatiivinen nillittäjä.

Satellite Stories on hyvä siinä, mitä he tekevät. Monet yhtyeen kappaleista ovat tyylissään tehokkaita ja toimivia – ne saavat rehaamaan. Varsinkin livenä yhtyeen meininki vie mennessään niin tyttäret kuin äiditkin.

Kotikuuntelussa on eri tilanne, kun vierellä ei ole satoja riehakkaita ihmisiä innostumassa ja läikyttämässä kaljaa ympäriinsä, eikä ole PA:ta tuuttaamassa musiikkia kehoa värisyttävällä voimalla. Silloin pitäisi saada koukuttumaan hieman eri keinoilla. Silloin pitäisi olla variaatioita ja syvyyttä. Niitä Satellite Storiesilla ei valitettavasti ole.

Jo debyyttilevyllä häiritsi kappaleiden samankaltaisuus. Monet biisit perustuivat simppeliin kitarakoukkuun ja nopeatempoiseen rytmittelyyn. Se on toimiva kaava, mutta toistettuna tylsistyttävä. Toisella levyllä muutosta ollaan haettu rikkaammilla sovituksilla ja pienillä melankolisilla vivahteilla, mitkä nekin pelastavat hetken aikaa. Sitten tökkii.

Levyn oikeastaan ainoa kunnon täkyraita onkin Lights Go Low, jossa alun kaavaan kuuluva kitarariffi ollaan korvattu säksättävällä synasamplella. Siinä ei riehakkuudesta olla tingitty, vaikka pieni suuntamuutos ollaankin tehty. Moisia olisi toivonut enemmänkin. Nyt toinen piristysruiske on rehellisen melankolinen Pinewood Parkways, jonka rauhallisessa simppeliydessä on tenhoa. Akustisessa Lorrainessakin on yritystä, mutta harmi kyllä biisi ei ole kovinkaan koskettava tai koukuttava.

Lyyrisestä puolesta pitää vain sanoa se, että toki Satellite Storiesien kappaleet kertovat kaipuusta ja ihastumisesta varsin helpoin sanankääntein. Se ei tosin ole itseäni koskaan haitannut. Riehakkaassa popissa tuntuisi hölmöltä, jos lyriikat vaatisivat pohtimista ja tulkintaa. Se ei toki estä vaatimasta sitä, mutta itse en moista osaa vaatia. Ongelmat ovat muualla, kuten yllä on tullut todettua.

Pystyn kuulemaan Pine Trailsiltakin ne jutut, mistä Satellite Stories on noussut suosioon ja miksi ihmiset heistä pitävät. Itse vain toivon enemmän. Toivon rohkeampia muutoksia. Bändillä kun on lahjoja ja heillä on melodiantajua sekä käsitys siitä, miten tehdä koukuttavia pop-ralleja. Kun ne koukuttavat pop-rallit saisivat vielä innostumaan toden teolla, eivätkä jäisi yhdentekeviksi, niin Oulun pojilla ei olisi huolta huomisesta. Tosin eipä taida kiertuepäivistä päätellen olla nytkään.

Pine Trails saapuu levykauppoihin ja kaikkiin muihin palveluihin 1. marraskuuta. Keikkapäiviä voit tiirailla esim. täältä.

4 kommenttia kirjoitukseen Pine Trails yrittää, mutta ei toimita

  1. June June kommentoi:

    Voi sua!

    Oon kyllä samaa mieltä sikäli, että pari biisiä on liiaksi ekan levyn toistoa, eikä tarjoa mitään uutta sen perinteisen popin lisäksi. Mutta ne muut sitten kyllä toimii senkin edestä. Samat lempparit meillä näkyy olevan!

    Tosta rohkeudesta – musta tokan levyn tavallaan kuuluukin olla hitusen jalostetumpi versio debyytistä, eikä välttämättä mikään erityinen repäisy. Sen sijaan kolmas levy kertoo jo enemmän. Silloin pitäis musta jo tarjota jotain OIKEASTI uutta, koska menee muuten kyllä täysin toistoksi. Sitä odotellessa nautin Pine Trailsista. :)

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Periaatteessa olen samaa mieltä sun kanssa siitä, ettei toisella levyllä välttämättä mitään repäisyjä kuulu olla. Ei välttämättä kolmannellakaan, jos perusasiat on niin kunnossa, että samaa voi toistaa vain pienin variaatioin. Lähinnä yritin sanoa, että toista levyä vaivaa sama toisto kuin ensimmäistäkin, eikä siihen olla keksitty kovin suuria parannuskeinoja. Se minua enemmänkin häiritsee, kun kaikesta kuulee, että jätkät pystyy sovituksillakin elävöittämään biisejä enemmänkin. Jos meininki nappaa, niin onhan tuo hyvä indiepop-levy ja eiköhän nuo biisit saa taas sekoamaan täysin keikoilla.

      1. June June kommentoi:

        No se on kyllä totta, että olis biiseistä saanut helpohkosti vieläkin enemmän irti. Mutta ehkä ei sitten uskallettu ottaa isoa irtiottoa debyytistä kuitenkaan? Pienenä bändinä riskit on kuitenkin isommat, kun yleisöä ei välttämättä ole niin paljoa – eikä sitä pientä määrää halua menettää. :)

        Hassua muuten, Toni sanoi että mun arvio oli muka kamalan negatiivinen. :D No, kieltämättä oon vähän liian diplomaattinen välillä ja jätän myös tulkinnanvaraa.

        …Ja keikat on muuten elinehto kyllä monelle musiikille. Kaikki ei livenä tietty toimi, mutta esim. VHB’n uusimmasta levystä en välittänyt oikeastaan yhtään ennen kuin biisejä kuuli livenä.

        1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

          Ja vielä sen haluaisin lisätä tähän keskusteluun, että MUN mielestä tämä levy tavallaan on Satellite Storiesin ensimmäinen oikea levy. Tavallaan Phrases To Break The Ice oli sellainen kädenpuristus, esittely, mutta tämä on nyt se bändin käyntikortti, jolla olisi tarkoitus lyödä tää niiden juttu läpi. Seuraavalta levyltä kehtaa varmasti odottaa jo pienimuotoista irtautumista, mutta PIne Trails oli mun mielestä just hyvä tähän hetkeen sellaisenaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.