Pertti Kurikan Nimipäivien pitää voittaa UMK

Viime vuonna UMK:ssa oli tasaisen nimetöntä sakkia. Kukaan ei pelkän nimen perusteella tehnyt vaikutusta. Oli pakko kuunnella biisit ja todeta, että sinä vuonna oli parasta mennä biisi edellä. Niin kuin mentiinkin: Softenginen Something Better oli lopulta UMK:n paras biisi ja menestystä tuli oikein hyvin.

Tänä vuonna asiat ovat toisin. Nimilistan nähdessäni tiesin biisejä kuuntelematta, että Pertti Kurikan Nimipäivät pitää lähettää Euroviisuihin. Stubblaisittain jaan näkemykseni kolmeen pointtiin.

1) Tarina

Menestystarinat vaativat yhdyssanan jälkimmäisen osan. Kurikoilla on sellainen. Kulttuurityöpaja Lyhdyssä perustettu yhtye nousi viisi vuotta sitten pinnalle Kallioon-biisillä, eikä suosio ja huomio ole siitä laskenut. Pikemminkin päinvastoin. On tullut Kovasikajuttua, on ollut festarikeikkoja ympäri Eurooppaa ja on tullut lukuisia singlejä. Suosio toki perustuu edelleen isoilta osin yhtyeen erikoislaatuisuuteen, mutta se ei vie mitään Kurikoilta pois. Moni biiseistä on mainioita punk-rallatuksia tiukoilla sanoituksilla.

Mikään näistä ei vedä suoraa viivaa Euroviisuihin, mutta toukokuinen spektaakkeli olisi oiva uusi kappale Kurikoiden tarinassa.

2) Huomio

Se on taattu. Euroviisuissa harvemmin on ollut punkkia. Vielä harvemmin sitä on esittänyt kehitysvammaisten yhtye. Ulkomaisten medioiden noteeraukset jo tässä vaiheessa ovat osoitus siitä, että Euroviisuihin mennessä Suomen ei juurikaan tarvitse tehdä työtä huomion saamiseksi. Pertti Kurikan Nimipäivillä on maailman huomio jo nyt, siitä esimerkkinä mm. The Independentin ja Death And Taxes -verkkomedian artikkelit. Euroviisuissa he voivat keskittyä olennaiseen, eli vetämään punkkia perkeleellisellä asenteella.

3) Vähemmistön asioiden ajaminen

Kehitysvammaisuus on yhä edelleen asia, josta puhuminen on lähes tabumaista. Ulkopuoliset ja erilaiset kehitysvammaiset jäävät usein syrjään tekemisillään ja ansioillaan. Pertti Kurikan Nimipäivät olisi yhtye, joka toisi kehitysvammaisuuden ja heidän oikeutensa itsensä ilmaisemiseen puheeksi ympäri Eurooppaa. Se ei ole ihan pieni asia, kun puhutaan mieluusti camp-kulma edellä toimivista Viisuista.  Nyt varsinkin on hyvä sauma, kun Conchita Wurst onnistui viime vuonna saamaan maailman taakseen, kun hän esitti HLBT-antheminsa.

Se miinuspuoli. Kurikat eivät ole yhtye, joka Suomessa mielletään ”euroviisukelpoiseksi”. Aina mun pitää ei ole Kurikoiden paras biisi, se ei ole englanniksi, eikä Suomessa olla juurikaan äänestetty Viisukarsinnoissa yhtyeitä, jotka jakaisivat mielipiteitä. Siksi pelkään, että kaikista yllämainituista pointeista huolimatta UMK:n voittaa hajuton, väritön ja mauton yhtye, jolla on ns. viisukelpoisempi kappale. Sitten voidaan taas miettiä, miksi Suomi ei ole kärkikahinoissa, kun rannalle on jäänyt vähintään keskustelua herättävä yhtye. Kurikat eivät nimittäin menisi Viisuihin miellyttämään ketään, vaan räyhäämään asiansa kuuluviin. Heitä ei ainakaan voisi ohittaa olankohautuksella. Kuten ei voinut Wurstia tai Lordiakaan. Siksi Pertti Kurikoiden Nimipäivien pitää voittaa UMK.

DISCLAIMER: En ole kuunnellut muita UMK-biisejä, joten näkemykseni on avoimen puolueellinen ja fanittava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.