YleX ja Rumba ovat vuodesta 2009 saakka yhdessä järjestäneet musiikkialan toimijoiden kesken Tulevaisuuden tusina -äänestyksen. Historian aikana äänestyksessä ovat pärjänneet mm. sellaiset nimet kuin Minä ja Ville Ahonen, Antero Lindgren ja Sin Cos Tan.

Eilen YleX paljasti tusinasta yhtä yli puolet nimistä ja viime vuoden tapaan some kuhisi.

Ehkä palaan ensin viime vuoteen. Ennen vuotta 2012 äänestyksessä sai äänestää vain ja ainoastaan yhtyeitä ja artisteja, jotka eivät olleet vielä julkaisseet debyyttialbumiaan. Viime vuonna säännöt muuttuivat ja äänestykseen huolittiin myös albumin julkaisseet aktit, kunhan eivät olleet julkaisseet kolmea kaupallista julkaisua. Siksi joukossa oli mm. Elokuu, joka oli siihen mennessä myynyt jo albumillaan kultaa ja Karri Koira, joka teknisesti ottaen ei ollut vielä debyyttiään julkaissut, mutta ei ihan tulokkaastakaan voinut puhua.

Tänä vuonna lista oli jälleen yllätyksiä vailla. Mukana olivat mm. Reginasta sooloilemaan irtaantunut Iisa, Ricky-Tick Big Band, jonka kolme keularäppäriä ovat jo paikkansa varsin hyvin vakiinnuttaneita genrensä kärkinimiä ja Musta Barbaari, jonka musiikkiuran jatko on Barbaarin kokoinen kysymysmerkki. Tuntemattomimpia nimiä olivat Panssarijuna ja Lieminen, joista jälkimmäinen tosin nousi kohtuullisen kokoiseksi viraalihitiksi kuukausi sitten.

Ongelmaa ei varmaan kannata sen enempää alleviivata. Pointtini tuli varmaan jo selväksi. Toki aiempinakin vuosina kärkipäähän on noussut mm. Huoratron, joka oli pistänyt klubeja ja festareita päreiksi jo useamman vuoden ennen voittoaan, mutta ei hänestäkään voinut puhua jo vakiintuneena nimenä. Isojen festivaalien päälavoilla tänä vuonna soittaneesta Ricky-Tick Big Bandista jäsenineen sen sijaan voi puhua.

Tulevaisuuden tusinan kun pitäisi ideaalitapauksessa nostaa julkisuuteen esiin yhtyeitä ja artisteja, jotka eivät vielä ole mahdollisesti päässeet esiin valtavirrassa. YleX:n ja Rumban takaama näkyvyys ja äänestyksen tuoma mahdollinen uutiskynnyksen ylittäminen muissakin kuin musiikkimedioissa tuo myös lisäpontta. Siksi ideaali kärsii, kun jo tunnetut nimet valtaavat listan sijat pienempien ja näkyvyyttä enemmän kaipaavien bändien edestä.

Syytä tälle voidaan toki etsiä niin listalle päätyneiden aktien ajankohtaisuudesta kuin valmiista hitteydestäkin. Äänestäjäthän eivät sääntöjä luo, vaan äänestyksen järjestäjät. Siksi haluaisinkin pohtia, miksi sääntöjä rukattiin niin, että se mahdollisti tunnetumpien nimien nousemisen. Helpoin syyttämisen tie tulisi varmaan levy-yhtiöitten kautta, joita ei varmasti haittaa se, että heille levyttävät artistit saavat äänestyksen kautta ilmaista mainosta. Kyynisin puoli minusta taas haluaisi ajatella, että sääntöjä muokattiin pakon edessä: ns. undergroundista ei muka löydy tusinan verran potentiaalisia akteja. Jos tämä on muutoksen taustalla, niin voidaan kysyä, ovatko äänestäjät aivan ajan tasalla. Toki voi myös miettiä, että valmiiksi tutut nimet päätyvät otsikoihin helpommin ja tuovat äänestykselle enemmän mediahuomiota.

Oli syy mikä oli, on pieni sääli, että näin hyvä mahdollisuus tuntemattomien bändien esittelyyn vesittyy nykyisellään. Ketään musiikin ystävää tuskin haittaa se, että esim. Iisa ja Tuuttimörkö saavat lisänäkyvyyttä, mutta ovatko he oikeasti niitä tulevaisuuden toivoja, jotka vasta tekevät nousuaan estradeille. Kiistattomia todisteita ei ole edellisten äänestysten vipuavusta, eikä se varmasti ole oikotie tähtiin, mutta pienille bändeille kaikki näkyvyys on plussaa. Kun sen saisi kahdelta Suomen isoimpiin kuuluvilta musiikkimedioilta, niin uusien ystävien löytäminen ei ainakaan vaikeudu.

Viimeinen kyyninen kommentti: jos suomalaisten musiikki-ihmisten mielestä kovimpia tulevaisuuden toivoja on kellaribändin sijasta viime kesänä Ruisrockin päälavalla tuutannut sivuprojekti, jota kansoittaa tunnetut muusikot, niin ei se ainakaan kannustavaa ole. Että hommaapa vähän viraalihittiä, levysopparia ja mahdollisesti levyä alle, ennen kuin lähdet tulevaisuuden tusinoimaan.