Nuorisolaisyllättäjät

gasellit_2013_1

Yksi miellyttävimpiä kokemuksia musiikinkuuntelijalle on jonkun levyn yllättävä hyvyys. Kriitikko ei moista voisi sanoa, koska siinä hän paljastaisi ennakko-odotuksensa, joita ei objektiivisessa arvostelussa saisi olla, mutta näin bloggarina voin huudella ihan mitä vaan. Siksi huudankin, että Gasellien Aina on tämän vuoden suurin yllättäjä.

Gasellien edellinen levy Kiittämätön oli keskenkasvuista kovien poikien hölinää, jota ei kovin montaa kertaa tällainen vanha setä jaksanut kuunnella. Korvia punoitti ja nuorisolaismeininki herätti ärtymystä. Gasellien räppäreiden kankeus ja äänien monotonisuus eivät myöskään saaneet minua kiljumaan innosta. Koin sitä kuunnellessa syvää ymmärrystä Stephen Fryn kanssa.

Ensimmäisenä sinkkuna julkaistu ja levyn avauskappaleena toimiva Jäniksen vuosi on hyvä osoitus yhtyeen kehityskaaresta. Biiteissä on hyviä ideoita ja sämplejä käytetään hyvin hyväksi. Kuten Jäniksen vuoden Regina-lainaus mielestäni todistaa. Räpit sen sijaan kuulostavat edelleen äänenkäytöltään monotonisilta, mutta sanoissa on sentään jo muutakin ideaa kuin misogynia ja haistattelu.

Jäniksen vuosi ei edes ole levyn parasta antia. Sitä seuraava Teinijäte on yllättävän osuva kiteytys sukupolvi y:stä. Lyriikoissakin Gasellit pääsevät johonkin muuhun kuin itsestäänselvyyksien hokemiseen. Se on kivaa ja yllättävää. Syvällisemmistä kappaleista myös kiertue-elämää ruotiva Holiday Inn toimii lyriikoiden tasolla ihan kelvosti.

Hömppäosastolla häiritsevät taas ehkä hitusen kliseiset lyriikat. Susilapsen ja Mohombin uhon pelastavatkin hyvät biitit. 2006 taas on vähän joka osa-alueella yksi vuoden hauskimpia suomirap-biisejä. Siinä myös räpit saavat hymyn huulille hyvällä itseironialla.

Toki Ainalla on muutamakin huti, mutta en jaksa niihin paneutua, koska tärpit koskettavat enemmän. Ei nämäkään mitään uutta genreen tuo tai tee Gaselleista uusia lyyrisiä neroja, mutta levyä kuunnellessa on hauskaa. Toki meininki on edelleen hitusen keskenkasvuista, mutta nyt se vain hymyilyttää. Jotain kehitystä on siis tapahtunut. Ja minä pidän, vaikka pitäisikin kuunnella enemmän älyä kutkuttavaa musiikkia. Nyt en vaan jaksa. Nautin sen sijaan hauskanpidosta. Nauttikaa tekin, esim. Spotifyssa.

Avainsanat: , ,

4 kommenttia kirjoitukseen Nuorisolaisyllättäjät

  1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

    Todella hyvä levy ja mieletön petraus viime levystä. Livenä Suomen hauskin poppoo!

  2. Sra kommentoi:

    Eihän noi nyt niin nuorisolaisia oo, eikös ne oo jotain -89:jä tms…? Tosin myönnän itsekin syyllistyväni ”sä olet niin nuori”- ajatteluun myös itseni kanssa saman ikäisten kohdalla, lähinnä oman keski-ikäisen elämäntyylini vuoksi :)

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Ne on suunnilleen mun ikäisiä, mutta olenkin Suomen nuorin setä. Voin ihan huoletta huudella ikäisteni olevan nuorisolaisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.