Nicki Minaj on muutakin kuin iso perse

Anteeksi, en enää kestä ilman blogautus. Nicki Minajin paheksunta kun alkaa mennä yli äyräiden.

Nicki Minaj julkaisi alkuviikosta videon singlelleen Anaconda, joka herätti huomiota jo ennen videota perseikkäällä kannellaan. Kappaleesta ei toki puhuttu, koska hittoakos sitä kappaletta kuuntelemaan, paheksutaan ensin. Sitten tuli video ja voi pojat sitä paheksunnan määrää. Ei kyllä ennen perseitä tällein esitelty ja kyllä oli popmusiikissa ennen sisältöä. Maitohotellin Markku ja kaikki muut, olette väärässä. Kyllä sitä ennenkin osattiin.

Niin ja tuo E-roticin biisihän on ihan helvetin huono, jopa verrattuna Anacondaan, joka sekin on kappaleena muutamaa ihan kekseliästä riimiä ja lopun tykittelyä lukuunottamatta varsin unohdettava räpäytys. Silti se ei ole lähelläkään oksettavinta tai huonointa musiikkia, mitä listoilta löytyy, mutta ei mennä siihen. Sillä ei lopulta ole kauheasti väliä.

Mutta se mistä olen huolissani on paheksunnan tapa. Minajin kohdalla kun halutaan vetää kohderyhmäksi nuoret, mikä sekä väheksyy popin asemaa relevanttina aikuisten kulttuurimuotona että osoittaa kritisoijien genrelukutaidon heikkouden.

Käsitykseni Minajin fanikannasta on heikko, myönnän sen heti kärkeen, mutta jos uransa alusta asti ”pahana horona” esiintynyt ja avoimesti seksuaalisuutensa esille tuonut Minaj on ihmisten silmissä nuorisomuusikko, niin avoimen väkivaltainen ja seksiä peittelemätön Game of Thrones laskettakoon myös nuoriso-ohjelmaksi. On hölmöä verrata musiikkia tv-sarjaan, mutta vertauksella haluan osoittaa ristiriidan ajattelutavoissa. Siinä missä 2010-luvun popkulttuurissa isoon osaan nousseet tv-sarjat osataan lukea kypsiksi ja aikuisiksi, ei popmusiikkia edelleenkään osata käsittää aikuisille suunnattuna, vaikka kuvasto ja teemat olisivat aikuisille suunnattuja. Sanoisin, että Anacondan Sir Mix-A-Lot -sample suorastaan huutaa 90-luvun nuorille, että tämä on teille, olkaa hyvät. Sanoisin myös, että biisi aukeaa parhaiten Baby Got Backin kuulleille ja sen merkityksen aikakautenansa tajunneille.

Samoin on outoa, että Minajia pidetään huonona roolimallina nuorille ja ”popmusiikin syöpänä”. Minajin päägenre on rap, missä naisten asema oli ennen vuotta 2010 surkea. Mainstreamiin puskeneet naisräppärit pystyi laskemaan timpuri yhden käden sormillaan ja miesräppäreiden lyriikoissa naiset olivat lutkia tai rahoja nyhtääviä kullankaivajia. Miehillehän oli toki ihan ok nussia ympäriinsä horoja. Ei kukaan edes paheksunut, koska homma on gangsta rapista lähtien ollut peruskauraa genressä. Sitten tuli Minaj, joka näytti surutta paljasta pintaa, ilmoitti pitävänsä pahoista pojista ja nussivansa heitä päivät ympäriinsä. Minaj siis otti miesten puheet itselleen ja nousi valtavirtaan. Ero on vain siinä, että Minaj on perseineen ja puheineen syöpä ja 150-kiloinen Rick Ross genren supertähtiä.

Tavallaan Minajia olisi helppo pitää genressä feminismin airueena, ellei hän itse olisi keinotekoisuudessaan ristiriitainen hahmo. Silti Anacondankin voi kyseenalaisuudestaan huolimatta nähdä sukupuoliroolit ympäri heittävänä ja kaikkea muuta kuin laihuutta ihannoivana kappaleena, mikä on virkistävää, luki kappaletta sitten popin tai räpin kautta. Miesten perään huokailevia naispoppareita kun on aivan tarpeeksi ja misogynia on räpissä yhä edelleen normi.

Että jos jatkossa yritettäisiin ymmärtää ennen kuin lähdetään paheksumaan. Villisti persettä heiluttavan pinnan takaa voi löytyä jotain ihan muutakin kuin lisää heiluvia perseitä. Voitaisiinko myös jatkossa olla vetoamatta nuoriin. Heillä kun luultavasti on parempi media- ja genrelukutaito kuin paheksuvilla muka-vanhuksilla, joille menneisyydessä kaikessa oli enemmän sisältöä. Jopa E-roticissa.

10 kommenttia kirjoitukseen Nicki Minaj on muutakin kuin iso perse

  1. June June kommentoi:

    Hyvää pohdintaa! Oon samaa mieltä siinä, että pinnan alta todennäköisesti löytyy usein muutakin, kuin mitä ulospäin esitetään. Sama pätee ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Toki sitten löytyy niitä surullisia tapauksia, joissa pinta on se ainoa asia, mitä artistilla on tarjota, ja jos he sattuvat olemaan superjulkkiksia, määräytyy koko genre tai muu tietynlainen luokiteltu joukko heidän mukaansa. Ja edelleen, pätee ihan kaikkeen. Ihmisillä on niin voimakas tarve yleistää ja olla ennakkoluuloisia. :)

    1. June June kommentoi:

      Niin ja sitä vielä, että

      a) Onhan toi biisi ihan kamala. Ja onhan siinä videossa liikaa pyllyjä mun makuun. Ei siitä mihinkään pääse.

      b) …Mutta en myöskään usko, että Minaj olisi suoraan sellainen nuorison esikuva, kuin muutamat muut laulajattaret tai miespuoliset vastineensa (useimmiten naispuoliset kumminkin). Ja kyllä, medialukutaito kehittyy nykynuorilla taatusti paremmaksi kuin meillä kalkkiksilla, ovathan he eläneet koko elämänsä digiaikana.

      c) Jos mulla olis tollanen perse ku Nickillä, niin kyllä mäki sitä voisin videolla sheikata!

  2. Joonas kommentoi:

    Itse en lähde ollenkaan ottamaan kantaa noihin ulkomusiikillisiin seikkoihin, koska tää postaus oli oikein tyhjentävä. Biisistä sen verran, että en ihan oo Nicky Minajin kohderyhmää (jopa iästä viis ;) ) josta syystä en ollut tätä aiemmin kuu(nne)llut.

    Jos olisin tiennyt, että tässä samplataan Sir Mix-A-Lotia, olisin todennäköisesti kuunnellut. Itse lähinnä kuitenkin odotin vain sitä, että Nicky Minajin persettäkin paksummat 808-biitit iskisivät kunnolla mukaan, jota sai odottaa harmillisesti biisin loppuun saakka. Biisi oli siis melkoista herutusta siis tälläiselle biittifriikille, mutta ne perseet onneksi vähän pehmittivät tietä matkalla.

    Mutta sitten kun se sieltä tuli, vaikka sen lyhyen 15 sekunnin ajan, niin jo lähti pienempi valkoinenkin perse liikkeelle!

  3. Lauri kommentoi:

    Ulkomusiikillisista seikoista oon vähän eri mieltä. Minaj on — kuten nykyään artistit yleensäkin — kokonaistaideteos. Musavideot ja levynkannet ovat olennainen osa tätä kokonaisuutta.

    Siitä oon erittäin vahvasti samaa mieltä, että noiden perusteella artistin paheksunta on silkkaa hölmöyttä — Elviksenkin lanteet aiheuttivat aikanaan sokeutta ja johtivat tuhannet turmioon. Ja singlebiisien perusteella koko albumin dumaaminen on just sitä samaa.

    Anaconda on biisinä (videota en oo vielä vaivautunut katsomaan) aika helposti unohdettavaa höttöä, mutta kyllä noi ysäriviittaukset toimii. Ja onhan toi biisin loppupuoli aika lupaavaa pauketta. Ja kyllä tuolta viestipuoleltakin löytyy jotakin tänä aikana relevanttia sanottavaa:

    ”Yeah, this one is for my bitches with a fat ass in the fucking club / I said, where my fat ass big bitches in the club? / Fuck the skinny bitches, fuck the skinny bitches in the club”

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Olen oikeastaan kanssasi samaa mieltä siitä, että artistit ovat nykyisin kaikessa kokonaisuuksia. Kaikki liittyy kaikkeen, kuten Minajillakin kannet, videot ja kappaleet tukevat hänen roolejaan ja niistä saa apua hänen taiteensa tajuamiseen. Jos siis vain suostuu katsomaan pintaa syvemmälle.

      Ja nimenomaan tuon lopun lainin takia vähän ihmettelen, miten Minajia nyt syyllistetään vääränlaisesta naiskuvasta. Sanomaa ei kumminkaan ole peitelty ihan hirvittävän vaikeasti tulkittavaksi, vaikka provosoivat perseet hieman voivatkin ohjata väärään suuntaan.

  4. Vimps kommentoi:

    Nicki Minajin Anaconda-biisi ei pudonnut mulle sitten yhtään, vaikka ysärin nuori olenkin. Räppiskene ei ole kuulunut mun repertuaariin, joten ei mikään ihme, ettei Minajin sähäkkä räpäytys iske.

    Nicki Minaj -persoonan (meinasin muuten kirjoittaa ”perseen”, anteeksi freudilainen lipsahdukseni) – tai kokonaistaideteoksen – toki tunnen, kiitos viimevuotisen American Idols -tuomaroinnin. Ja siinä ohjelmassa se kuuluisa pylly ei näkynyt, koska tyypit istuivat tuomaripöydän takana.

    Se, mikä tuossa Minajin Anaconda-videossa itseäni tökkii, on se, että jo vuosia nuorten amerikkalaismimmien (anteeksi yleistämiseni, mutta ymmärtänette pointin) ainoa tapa saada levyilleen ja kokonaistaideteokselleen julkisuutta, levymyyntiä ynnä muuta on ollut seksillä shokeeraaminen. Ja kun yksi artistitähtönen tekee yhtä, toisen on pistettävä edellistä paremmaksi, koska edellinen ei tunnu enää missään. Tänä päivänä ollaan vaiheessa Nicki Minajin perse-levynkansi ja perse-video.

    Madonnahan tämän kaiken aloitti, melko täsmälleen 30 (!) vuotta sitten. Madonna oli shokeeraava aikoinaan kaksinaismoralistisuudestaan tunnetussa Yhdysvalloissa, mutta mitä hän silloin oikein shokeeratessaan teki? Simuloi masturbaatiota, myöhemmin ryhmäseksiä. Sex-kirja oli tietysti vielä suorasukaisempi biseksuaalisuudessaan ja sadomasokismissaan, muun muassa.

    Olen kuitenkin kokenut, että Madonna oli näissäkin performansseissaan aina vahva ja aktiivinen osapuoli, vaikka olikin nainen, usein jopa dominoiva. Nicki Minajin Anakonda-videossa (ja monien muidenkin viime vuosien naisartistien vastaavissa) Minajin poseeraukset ja kuvakulmat on kuvattu suoraan miehisen katseen ja nimenomaan pornoteollisuuden näkökulmasta: Minaj esittelee videossa pyllyään eri asennoissa pukeutuen ja tanssien siten, että katse nauliintuu välittömästi hänen takapuoleensa ja vain ja ainoastaan hänen takapuoleensa. Kun suurin osa videon kohtauksista on kuvattu yläviistosta, myös kuvakulma tuo oitis mieleen naisen, joka ottaa mieheltä suihin. Ei kovin tasa-arvoista naisnäkökulmasta.

    Itse en koe edellistä Minajin luomaa naiskuvaa erityisen vahvana, päinvastoin aiempaa enemmän miehen katseelle, himolle ja tarpeille alistuvana. Vaikuttaa kuin Minaj tarjoutuisi ottamaan videollaan mieskatsojiltaan suihin. Jos tämä on räppimaailmassa ainoa tapa saada naisräppärille uskottavuutta (eli toimia kuten miesräppärit, jotka eivät biisiensä perusteella kovin korkealle naisia arvosta saati tasa-arvoisesti heitä kohtele), on 2010-luvulla taannuttu kauemmas kuin vuoteen 1983.

    Ja vielä lopuksi:
    Jos Minajin Anaconda-biisin merkittävin sanoma on ylpeys omasta muodokkaasta ahterista ja halveksunta luisevia (ymmärtääkseni pienemmän perseen omaavia, ei sinänsä häntä laihempia) naisia kohtaan, ei naisella kovin paljon sanottavaa ole. Ymmärtääkseni Minaj tarkoittaa luisevilla (skinny) naisilla niitä naissukupuolen edustajia, joilla ei ole yhtä muhkea perä kuin hänellä. Hyvältähän se Minajin perse näyttää, sitä en käy kieltämään, mutta persettään lukuun ottamatta hän on videollaankin aivan yhtä skinny kuin nekin mimmit, joilla ei hänen kaltaistaan peräsintä ole. Minaj siis ihannoi ihan samaan tapaan laihuutta kuin biisissään haukkumansa skinny bitches, hän vain haluaa yhdistää laihaan vartaloon muhevan perän, kuten hän on tehnytkin.

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Ensinnäkin kiitos erinomaisesta kommentista. Hienoa saada myös vastakkainen näkemys aiheeseen.

      Aloitan ihan ensimmäisenä nykyajan seksifiksaatiosta. Pitää paikkansa, että nykyisin on vaikeampaa saada itsensä pinnalle, jos et ole kaunis, hyväkroppainen ja aulis esittelemään timmiyttäsi videoissa, gaaloissa, kansikuvissa ja lehdissä. Toisaalta on myös Lordeja, jotka nousevat pinnalle muilla avuilla.

      Mutta mitä tulee Minajiin, niin itse en koe kyseenalaisista kuvakulmista ja asennoista huolimatta siihen, että hän on alistuva. Hahmo on miehisen halun kohde, se on tullut heti hänen uransa alusta asti selville, mutta hän on se joka vie. Anacondakin kertoo pahoista pojista, jotka tykkäävät tytöistä, joilla on iso perse. Minaj on se tyttö ja ”skinny bitchesit” voivat painua hiiteen. Hän sitä haluaa ja pitää huolen siitä, että sitä myös saa. Minajin kohdalla ei välttämättä ole siis kyse esikuvallisesta naiskuvasta, vaan siitä että myös nainen voi olla yhtä paha kuin miehet. Aika pitkälti siis kyse samasta asiasta, mistä Beyonce eilen toitotti Feminist-valotaulu takanaan, tosin Minaj keskittyy vain seksuaaliseen puoleen äärimmäisyyksiin asti provosoiden. Ristiriitaisuus kuuluu hahmoon ja siksi mielestäni Minaj onkin virkistävästi aikuisille suunnattu ”poptähti”.

      Mitä taas tulee räpin tasa-arvottomuuteen, niin sitä se on. Se taas johtuu siitä, mistä lähtökohdista koko genre syntyi ja mihin suuntaan se 1990-luvulle päästessä ja popkulttuurin valta-asemaan päästessä kehittyi. Siellä ei ole tasa-arvottomassa asemassa vain naiset, vaan myös valkoihoiset sukupuoleen katsomatta, ja se on hyväksytty fakta. Eminemin piti olla kollegoitaan kovempi, jotta sai edes jalan oven väliin. Minajin piti olla pahempi ja ronskimpi kuin kollegansa, jotta sai itsensä esiin, ja hän on sen faktan hyväksynyt ja pistänyt itsensä likoon. Väärinhän se on ja välillisesti jopa alentavaa, mutta se on pelin henki. Räpissä on myös aina ollut aika paljon kyse eskapistisista fantasioista, joihin kuuluu asioiden kärjistäminen ja Minaj jatkaa osaltaan perinteitä. Toisaalta ajat ovat muuttumassa, koska esim. Angel Haze on noussut valtavirtaan kaikella muulla kuin seksillä ja paljastelulla.

      Mutta palatakseni alkuperäiseen pointtiini, Minajia ei kannata pitää esikuvana, koska sitä hän ei ole, mutta ei myöskään tuomita seksivillityksen ”oksettavimmaksi” keulakuvaksi, koska sitä hän ei ole. Ei hän myöskään ongelmaa poista, mutta objektiksi asettuminen on mielestäni terveempää ja perustellumpaa kuin monella kollegallaan. Esim. kyseenalaisempaa mielestäni on se, että Ariana Granden voimaantumiskappale Break Freen musavideolla teinipoppari-Grande keimailee Barbarella-maisemissa ja ampuu raketteja tissitykeillä. Homma ei liity yhtään kappaleeseen ja tekee Grandesta vain objektin. Samoin Lady Gagan ja Katy Perryn seksikuvaston perusteet pystyn tulkitsemaan vain huomiota herättävän shokeerauksen kautta. Jos haluaisin paheksua, niin lähtisin ennemmin tuolla kulmalla kuin Minajin tarkoituksenmukaisen ronskiuden kautta. En myöskään tiedä kuinka vakaalla pohjalla Beyoncen feminismi on, vaikka kovasti toitottaa feministi olevansa.

      1. Lauri kommentoi:

        ”Mitä taas tulee räpin tasa-arvottomuuteen, niin sitä se on. […] Toisaalta ajat ovat muuttumassa, koska esim. Angel Haze on noussut valtavirtaan kaikella muulla kuin seksillä ja paljastelulla.”

        Oon enemmän jälkimmäisen lauseen kanssa samoilla linjoilla, kuin ensimmäisen. Hyvää ja muilla avuilla pärjäävää naisräppiä löytyy kyllä yhä enenevässä määrin. TJEU: Kate Tempest.

        1. Lauri Lauri kommentoi:

          Joo, asiat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa paljon, eikä pelkästään naisten osalta. L31f ei välttämättä ole valtavirtaa, mutta hyvä osoitus siitä, ettei räppi ole vain machojen mustien heteromiesten genre enää. Macklemoren ja Kendrick Lamarinkin Grammy-kaksintaistelu ei keskittynyt ihonväriin vaan muihin ansioihin. Positiivisia merkkejä on ilmoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.