JVG:n aiemmat singlet eivät ole vakuuttaneet minua lainkaan. Mutta nyt. Siis nyt. Kuunnelkaapa ensin.

Siis jätkät osaavat räpätä. Jopa junantuomana hesalaisena pystyn samaistumaan läppiin. Mutta sitten tulevat Gracias ja Paperi T, jotka pistävät riiminsä nippuun sellaisella tyylillä ja hurmoksella, etten edelleenkään ole täysin toipunut. Vähän käy sääliksi tiukasti tiputtavia Stepaa ja Särreä, jotka todella pistävät parastaan. Gasellien Päkä ja Kubekin kuulostavat paremmilta kuin koskaan.

Toisin sanoen JVG onnistui tekemään yhden kovimmista suomalaisista unity-biiseistä. Ei ihan pieni saavutus. Levy meni odotukseen NYT!