Jungle toi helteet

Ei liene sattumaa, että Junglen debyyttialbumi ilmestyi juuri silloin, kun helleaalto iski Suomeen. Eikä myöskään liene sattumaa, että se on siitä asti pyörinyt soittimissani lähes taukoamatta. Sattumaa ei myöskään varmasti ole se, että levyn avauskappaleen nimi on The Heat.

Vaikka vuodenaikajaottelu musiikin suhteen on vähän keinotekoista, on siihen Junglen kohdalla pakko sortua. Bändin nimeä kantava debyyttialbumi kun on juuri helteelle sopivaa helposti lähestyttävässä otteessaan. Musiikki on sekasotku eri rytmimusiikin lajeja, mutta se ei tee yhtyeestä itsetarkoituksellisen erottuvaa. Jungle ei oikeastaan edes yritä tehdä mitään uutta, vaikka kuulostaakin juuri nyt täysin omanlaiseltaan. Esim. The Heatin groove on jotain, mihin jumittavuutta juuri nyt arvostava rytmimusiikki ei edes pyri.

Ehkä juuri siksi arvostan Junglea niin paljon, koska se yrittää olla tanssittava pakottamatta siihen. Tarttuvuuskaan ei ole pakottavien koukkujen varassa, vaan onnistuneet melodiat jäävät junnaamaan. Esimerkiksi eräs päivä huomasin sattumalta hyräileväni Julian kertsiä, vaikka levyä kuunnellessa en ollut kertaakaan edes katsonut kappaleiden nimiä. Ei ollut tarvetta, koska koko levy kuulostaa sulavalta paketilta, joka on enemmän kuin yksittäisten hetkiensä summa. Siksi voisinkin ilkeillä, että yhtyeellä on vain yksi biisi, mutta en siihen sorru. Se ei ole tarpeen, koska levy on tällaisenaan erinomainen.

Nyt ei auta enää kuin odotella yhtyeen keikkaa Flow’ssa. Jos vaikka pitäisivät helteet siihen asti Suomessa.

Avainsanat: , , , ,

2 kommenttia kirjoitukseen Jungle toi helteet

  1. Joonas kommentoi:

    Todellakin loistava levy. Soinut itsellä jo kanssa toistakymmentä kertaa :) Harmittaa vaan ihan hirveästi että soittavat samaan aikaan Flow:ssa St. Lucian kanssa. No, Jungle voittaa silti, mutta…

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Menee ärsyttävästi myös vähän Blood Orangen kanssa päällekkäin. Ja Janelle Monaen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.