Paramorea voin kutsua hyvällä omallatunnolla guilty pleasureksi. Vaikka koko käsite on varsinkin vanhemmiten ihan puppua, niin Paramoressa on silti elementtejä, jotka tekevät siitä hieman nolon. Pop-punk on genrenä kaiken vihollinen ja bändin kaikki jäsenet ovat hihhuliuskovaisia. Nuo jutut on vain unohdettava, kun bändin musiikkia kuulee. Se on vaan niin pirullisen hyvää.

Tuoreimmasta levystä en silti pitänyt niin paljon kuin aiemmista. Ehkä se johtui siitä, ettei bändi enää ole niin häpeämättömän tarttuva. He yrittivät uusia temppuja, missä onnistuivat, mutta se ei vaan ole Paramorea. Haluan yhtyeen hölmönä ja keskenkasvuisena.

Still Into You on juuri siitä. Todella simppeli melodiakoukku jumahtaa päähän siltä kuulemalta ja lyriikat ovat hupsua ihastushöpinää. Oikeastaan ne kertovat tunteistani Hayley Williamsiin. Koska monien vuosien, levyjen ja kappaleiden jälkeen olen edelleen ihastunut häneen.  Varsinkin Still Into Youn jälkeen. Se on purkka-Paramorea ja se on hyvä.