Janet Jacksonin paluu on kesäni kohokohta

maxresdefault

Kesähittiskaba käydään tänä vuonna suomiräppärien kesken ns. virallisissa piireissä, mutta itselleni kisa on ollut täysin yksipuolinen heinäkuun alusta saakka. Silloin kuulin ensi kertaa Janet Jacksonin seitsemän vuoden tauon päättäneen paluusinglen No Sleeep ja sillä oli selvää, että juuri muulla ei ollut enää mitään väliä.

Janet Jacksonin paluu ei sinänsä ollut minulle mikään juttu. Jackson oli ollut minulle aina väliinputoaja vähän kaikessa. Aina jäi Michaelin varjoon, hitit eivät kolahdelleet jne. Siksi No Sleeepin kolahtaminen pääsikin yllättämään täysin, koska en odottanut paluuta, eikä se lähtökohtaisesti aiheuttanut riemun kiljahduksia.

Kun biisi alkaa sateen ropinalla, ukkosen kaukaisilla jyrähdyksillä ja etäisen hiipivällä biitillä, on selvää ettei paluuta tehdä ns. räjähdyksellä. Jackson laulaa kappaleella pidätellen, mikä ensin yllättää, mutta kun pääsee kappaleeseen sisään, niin mikään muu ei siihen sopisikaan.

No Sleeep on siis panoanthem. Se ei ole Kellistäjämäinen puhtaan kiiman purkaus, vaan vähäeleinen ja vihjaileva patoutuneen kaipauksen ilmaisu, joka tässä tapauksessa toteutetaan viikonlopun mittaisena panomaratonina. Ja toisin kuin Kellistäjän tapauksessa, No Sleeepissä ei ole mitään kornia tai yliampuvaa. Jackson ja luottotuottajansa Jimmy Jam ja Terry Lewis tietävät, että on parempi antaa tunnelman tehdä tehtävänsä.

No Sleeepistä on harvinaisen helppo pitää pelkkien musiikillisten ansioittensa takia, mutta on Jacksonille silti pakko antaa pisteet rohkeudesta. 49-vuotias nainen laulamassa avoimesti siitä, että kaipaa 48 tuntia seksiä ei tänä(kään) päivänä ole itsestäänselvyys. Varsinkaan genressä, jossa seksuaalisuus on ollut yksinoikeus lähinnä nuorille naisille ja miehille. Jackson ei anna sen haitata, eikä tee asiasta mitään numeroa. Toisin kuin minä. Se on todella hyvä asia.

Se on myös hyvä asia, että albumiversiolla räppää J. Cole, joka onnistuu tukemaan kappaleen teemaa hyvin. Vaikka kiertueen käyttäminen kaipuun syynä on mitä kulunein klisee räpissä, onnistuu Cole tekemään versestään herkän. Kappaleen olisi voinut pilata turhalla sonneilulla, mutta sitä hän ei tee, vaan räppää rakastamastaan henkilöstä ja hetkistä, jotka jäävät turhan vähiin. Siitäkin pisteet.

Eli jos ei vielä tullut selville: kesän paras biisi. Aivan järjettömän hyvä. Kestää kuuntelua lähes loputtomasti.

Ja tämän jälkeen on hyvä jatkaa todella hyvin aikaa kestäneen The Velvet Ropen pariin. Ei suotta klassikoksi piireissä noussut levy. Ja onhan sillä Got ’Til It’s Gone joka on ihan vitun kova. Sen tajusin vasta tänä kesänä. Tyhmä minä.

Yksi kommentti kirjoitukseen Janet Jacksonin paluu on kesäni kohokohta

  1. Mikko Toiviainen Mikko Toiviainen kommentoi:

    No Sleeep on sikahyvä! Ja video myös. Mutta olen järkyttynyt – Together Again, Got ’Til It’s Gone, All for You… kyllähän Janetilla hyviä sinkkuja tunnetusti on! Itse en ole albumimitassa tutustunut, mutta pitääpä ottaa tuo The Velvet Rope halsteriin hetimmiten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.