Jamie XX – In Colour

Jamie XX:n In Colour on ollut minulle yksi vuoden odotettuimmista levyistä. Remix-levy Gil Scott-Heronin viimeiseksi jääneestä I’m New Herestä oli hyvä ja sitä seuranneet yksittäiset remixit myöskin. Helmenä mainittakoon vaikka emobändinsä toisen levyn kappaleesta Sunsetista tehty uusioversio.

Ennen levyä julkaistut sinkut lupailivat myös hyvää ja tunnelmallista levyä. Se saatiinkin.

The XX on tehnyt oman taiteenlajinsa hiljaisuuden käytöstä tehokeinona. Varsinkin toisella levyllä yhtye vei minimalistisen äänimaailmansa niin lähelle maksimia kuin suinkin pystyivät.

Jamie XX ei myöskään revittele. Tosin hän ei himmailekaan. Tanssimusiikin historiasta laajalti ammentava levy ei kumminkaan ole millään muotoa tanssilevy. Levyllä kuultavilla kappaleilla klubimusiikista muistuttavat lähinnä toistavat ja jumittavat melodiat ja ajoittain tasabiittillä rullaavat kappaleet. Sleep Sound on esimerkki kappaleesta, jolla voisi hyvin räjäyttää klubien tanssilattian, jos se ei vain loppuun asti välttelisi massahurmoksellista droppia tai joukkoistavaa, tarttuvaa ja kertovaa säettä. Levylle kappaleesta on sentään tehty tiiviimpi ja vähemmän utuisissa tunnelmissa kahlaava versio, mutta siihen pätevät silti samat kuvailut.

Jamie XX onkin hurmoksellisuuteen pyrkivänä tanssimusiikkiaikana piristävä poikkeus, koska In Colourin keinot tanssittavuuteen ovat hienovaraisia ja kaukana nykyhegemoniasta. Melodiat ovat melankolisuudessaan helliä ja rytmit eivät ole aggressiivisen iskeviä. Onkin helppo kuvitella levy taustamusiikiksi klubi-illan jatkoille, joissa klubitunnelmaan halutaan päästä vähemmillä aistiärsykkeillä.

Mutta nämä ovat vain määreitä, jotka sattuvat osumaan makuuni. Se missä levy aidosti loistaa on sen sulavuus. Genrestä ja tunnelmasta toiseen hyppiessäänkin se on kokonaisuus, joka soljuu kauniisti. Alkupään kappaleiden, kuten SeeSaw:n puskevista bassoista ja trancemaisen säksättävistä syntikoista päästään kuin huomaamatta Obvs:n ja Popcaanin ja Young Thugin vierailuiden siivittämän I Know There’s Gonna Be (Good Times):n karibiarytmeihin. Levyltä on vaikea irroittaa selkeää kohokohtaa, johon haluaisi palata kerta toisensa jälkeen, mutta siltä on myös vaikea sanoa kappaletta, joka ei toimisi. Skaala on erästä nettiaviisia lainaten mieletön, mutta taso ei laske. Se on hurja saavutus.

Vielä tässä vaiheessa en välttämättä uskalla sanoa, onko Jamie XX:n albumi vuoden parhaimpien joukossa. Sen voin sanoa, että miellyttävimpien kuuntelukokemusten joukossa se on. Kesto voisi olla tuplat nykyisestä ja silti nauttisin kyydistä. Tuplakestoinen levy ei edes olisi liikaa vaadittu, koska jo nyt levyltä on julkaistu vaihtoehtoisia miksauksia kappaleista.

Jamie XX esiintyy Helsingin Ääniwallissa 27.10. Lippuja kannattaa tiedustella Lippupisteestä ja Tiketistä, jos niitä vielä jossain vaiheessa jostain taikahatusta myyntiin pistettäisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.