Grimen lyhyt oppimäärä

Grime

Grime teki läpimurtonsa jo viime vuonna, mutta tänä vuonna genreltä ja sen edustajilta ei voi välttyä Suomessakaan. Alkuvuodesta Suomessa keikkailevat Skepta, Stormzy ja Lady Leshurr ja kesällä saadaan nähdä myös Elf Kid sekä Stormzy toistamiseen.

Läpimurrosta huolimatta grimea ei juurikaan olla suomalaisissa musiikkimedioissa käsitelty. Itse kirjoitin Flow’n yhteydessä Skeptasta ja lopulta esiintymisensä peruneesta Wileysta, mutta nyt yritän hieman avata, mistä koko genressä ja sen uudessa tulemisessa oikeastaan on kyse. Pahoittelen mahdollista toistoa.

Mitä on grime? Vaikka moni niputtaa kaiken brittiläisen räppäämisen grimen alle, niin suinkaan kaikki brittiläinen räppi ei ole grimea. Grimessa ei välttämättä edes räpätä lainkaan. Instrumentaalinen grime on jopa suhteellisen elävä skene riddimeineen.

2000-luvun alussa syntynyt genre yhdistää muunmuassa garagea, dubia, dancehallia ja drum & bassia. Eklektisyyden vuoksi grime on helpompi tunnistaa tietystä estetiikasta, joka ei juurikaan ole vuosien saatossa muuttunut.

Undergroundissa eläneen genren tekijät ovat puhunut itsestään uusina punkkareina, jotka tekevät itse pienillä kustannuksilla musiikkiaan ja levittävät sitä itse. Siksi tuotantojälki on raakaa sekä aitoutta ja paikallisuutta korostavaa. Esimerkiksi The Independent on puhunut grimesta uutena työväenluokan äänenä, jolla Lontoon lähiöiden nuoret saavat ajatuksensa kuuluviin ilman filttereitä. DIY-levityksen vuoksi biisit levisivät piraattiradioissa ja asiaan vihkiytyneissä levykaupoissa. Nykyisin levitys tapahtuu netissä lähes poikkeuksetta Soundcloudissa ja Youtubessa virallisemman Spotifyn sijaan.

Dizzee Rascalin debyyttilevy Boy In Da Corner on genren klassikko ja läpimurtoteos, joka on täydellinen esimerkki siitä, mistä grimessa on kyse. Lähiöissä kasvaneen Rascalin levy käsittelee nuoren miehen turhautumista ja kasvukipuja rehellisesti ja aggressiivisesti. Kaikki nämä ovat pääasiassa aina nuoriin tekijöihin leimautuneen genren avainteemoja.

Raakuutta ja samalla myös riddim-kulttuuria edustaa tuoreena esimerkkinä Stormzyn hitti Shut Up. Shut Upilla Stormzy räppää freestylena DJ XTC:n Functions On The Low -instrumentaalin päälle. Samoin Stormzy on jatkanut platinamyynneistään huolimatta vaatimattomuutensa korostamista. Harva jenkkiräppäri ilmoittaisi lentävänsä kiertueellaan halpalentoyhtiö Easy Jetillä.

Näissä asioissa on myös nähdäkseni grimen uuden suosion salaisuus. Kun 2010-luvun vaihteessa grime-artistit Dizzee Rascalin, Wileyn ja Tinie Tempahin johdolla hylkäsivät grimen ja hyppäsivät EDM-tuottajien vanavedessä hittitehtailijoiksi, hylkäsivät he samalla myös grimeen kuuluneen paikallisuuden. He myivät musiikkia hedonistisella eskapismilla. Kun he aikaisemmin räppäsivät betonilähiöiden karusta arjesta, niin kaupallisen läpimurron kynnyksellä tyttöystävät pitivät heidän Rolexejaan, lomille lähdettiin Ibizalle ja räpättiin ryyppäämisestä aivan muussa mielessä kuin kivun turruttamisessa. He myös osuivat kultasuoneen tarttumalla nousevaan EDM-buumiin kärkijoukoissa. Se kävi kaupaksi ja kun muutkin entiset grime-artistit yrittivät samoille apajille, niin brittiläinen räppi muuttui pääasiassa EDM-pohjaiseksi ja ultrakaupalliseksi valtavirraksi.

Koska valtavirta elää sykleissä ja vaikutteita imetään undergroundista, jytkeräpille ei muutaman vuoden dominoinnin jälkeen ollut sijaa. Undergroundissa vapaasti kytenyt grime on noussut vaihtoehdoksi muutamastakin syystä. Osittain siksi, että noin kymmenen vuoden sykli on jälleen osunut grimeen, mutta myös siksi, että grime on lähes vastakohta kaikelle sille, mitä valtavirtaräppi maailmanlaajuisesti yrittää myydä. Grimen epäkaupallisuus, paikallisuus ja totuudellisuus on sitä, mitä hedonistinen ja eskapistinen räppi ei ole. Grime puhuttelee myös siksi, että Lontoon mellakoiden ja syventyneen globaalin laman takia halutaan kuulla räppiä myös heiltä, jotka eivät ole vielä päässeet nauttimaan suosion tuomista eduista.

Osansa on toki myös räpin superstarojen Kanye Westin ja Draken antamilla huomionosoituksilla. Kanye tunnetusti esiintyi viime vuonna Brit Awardseissa grime-artistien kanssa samalla lavalla ja Drake on pitkin viime vuotta tehnyt Skeptan kanssa biisejä siellä sun täällä. Koska kummatkaan herroista eivät enää juurikaan anna haastatteluja, niin voin ainoastaan spekuloida heidän grime-innostuksensa syitä. Senkin voin vain yhdistää Draken kotipaikkakuntarakkauteen, johon hän voinee samaistua osin kanadalaisuutensa vuoksi ulkopuolisena räppiskenessä.

Jo pari vuotta kestäneestä nousukaudesta huolimatta on vaikea nähdä grimen suosion ainakaan hiipuvan. Koko ajan isommaksi ja isommaksi ilmiöksi globaalisti nouseva genre on tulossa ryminällä Suomeenkin. Suosiosta kertoi jo jotain lähes täysi teltta Flow’ssa Skeptan aikana. Nyt Skepta palaa Ääniwalliin, Stormzylle on buukattu Suomeen kaksi keikkaa, Lady Leshurr esiintyy helmikuussa Helsingissä OG Macon kanssa ja Elf Kid saapuu Tampereelle. Kiinnitykset tuskin jäävät tähän.

Koska keikoilla räppi tunnetusti toimii parhaiten, niin haluankin palkita loppuun asti päässeet lukijat. Yhteistyössä Fullsteamin kanssa jaamme kaksi kahden hengen lippupakettia sekä Skeptan Ääniwallin keikalle 28.1. että Stormzyn Tavastian keikalle 19.2. Jos haluat osallistua lippujen arvontaan, niin jätä kommentti ja liitä mukaan toimiva sähköpostiosoite. Kilpailuun osallistuvan kommentin voi jättää tiistaihin 26.1. klo 23.59. asti.

EDIT: vastausaikaa lisätty päivällä.

Skaba on ohi. Olen ollut yhteydessä voittajiin sähköpostitse. Kiitoksia kaikille osallistumisesta ja jatketaan keskustelua kommenteissa vieläkin. Älyttömän hyviä kommentteja on jo nyt tullut!

Loppuun vielä muutama itse valitsemani genresuosikki ja kaverini Jyri Variksen SAY-FM:lle tekemä parituntinen grime-spesiaali. SAY:n radiokanavalla on myös alkamassa grimelle omistettu ohjelma, joten seurailkaapa tarkasti heidän taajuuksiaan. Näillä puheilla tervemenoa grime-matkalle ja onnea arvontaan!

24 kommenttia kirjoitukseen Grimen lyhyt oppimäärä

  1. Christina kommentoi:

    *mukahauska ja fiksu kommentti*

  2. Eemeli kommentoi:

    Skepta oli tiukka flowssa! Ja Dizzee Sidewayssis!

  3. Satu kommentoi:

    Kiinnostelis kyllä!

  4. Taina kommentoi:

    Kiitos tästä! Ja keikat kyllä kiinnostais :)

  5. Mathias kommentoi:

    2000-luvun puolen välin kulta-aika oli kyl parhaimpia aikoja Grimen suhteen! Kovimpia tyyppejä silloin oli kyllä Ruff Sqwad, Slew Dem (Erityisesti Pit Grime Riddum -biisi), Roll Deep (When I’m ’ere-biisi) ja Jammer (Murkle Man -biisi).

    Grime tarjosi (ja tarjoaa edelleen) juuri sitä vaaran tunnetta, jota kaipasin musiikissa. Riimit meni suoraan selkäytimeen. Kun siihen vielä yhdisti köppäset Fruity Loopsilla tehdyt biitit, niin lopputuloksena oli pelkkää timanttia!

    Oli kyllä ihan parasta, että Helsingissä pystyi näkemään silloinkin kovassa nosteessa olevia Grime-tyyppejä livenä. Vaikka vuodet vierii niin sama meininki jatkuu edelleen. Helsingissä voi nähdä edelleen Grime-tyyppejä livenä. Tosin Factory ja Liberten tyyliset mestat on nyt vaihtunut Tavastian ja Flown kokoisiin paikkoihin :D.

    Skepta ja Stormzy kiinnostaa nähdä livenä!

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Kiitos Mathias kommentista! Tuo mainitsemasi vaaran tunne on kyllä oleellinen seikka grimessa. Vaikka kovanaamat tekevät räppiä muuallakin, niin grimen tietty kämäisyys ja räppärien hillitön aggressio tekevät siitä ihan oman juttunsa.

      Hyviä vinkkejä myös mainitsit. Harmi että itse olin liian nuori silloin, kun grimen kulta-aika oli, että olisin päässyt Factoryyn ja Liberteen todistamaan tyyppejä livenä.

  6. Jussi kommentoi:

    Nice one!

  7. Ilari kommentoi:

    Yup!

    ps. vinkkejä esim. grime spotify-soittolistasta otetaan mielellään vastaan.

  8. Anssi kommentoi:

    on ilmoja pidellyt

  9. June June kommentoi:

    Hyvä teksti! Avasi asioita myös meille kalkkiksille.

    Vaikka mulla onkin omat antipatiani genreluokitteluja kohtaan, niin jäin pohtimaan, että eikö tietyllä periaatteella kaikki aloittelevat räppärit kuuluisi grimeen? Mitä tulee paikallisuuteen ja rosoisuuteen siis (ei niinkään kansalaisuuteen – mulla meni vähän ohi, että miksi grime olisi nimenomaan brittiläistä räppiä. Toisaalta, mulla menee ohi aika moni muukin asia räpissä, että tuota). Tokin sitten veteen piirretyn viivan voisi vetää siihen kohti, kun nousee suosioon. Lähteekö kultakettingeillä koristeltuna isoille areenoilla, vai pitääkö oman itsetekemisen meiningin yllä mahdollisista jättimäisistä kuuntelijavirroista huolimatta?

    P.S. En osallistu lippuarvontaan. :)

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Hyvä kysymys. Mitenkähän tuohon vastaisi, kun grimella on tunnistettava tyyli, jota ei vaan pysty kovin helposti selittämään. Grimen erona muuhun räppiin on sen juuret brittiläisessä elektronisessa musassa. Jos on kuunnellut junglea ja UK garagea, niin grimen tuotantotyylin saa aika äkkiä kiinni. Myös dubstepin kanssa grime kulki aikoinaan aika käsi kädessä. Nykyisin vaikutteita on vähän sieltä täältä, sämplejäkin käytetään ja tempo ei välttämättä ole hengästyttävä, mutta sellainen tietty raakuus ja pistävyys on edelleen varsin leimallista grimelle. Grimelle on heitetty myös aikoinaan joku bpm-raja, missä pysytellessään musa on grimea, mutta aika paljon siitä ollaan varsinkin nykyisin lipsuttu. Esim. JME:n Man Don’t Care on grimea, vaikka on hidas ja basso potkii trap-henkisesti varsin matalalta.

      Siksikin edes periaatetasolla aloittelevat räppärit eivät ole grimea. Räppärithän korostavat paikallisuuttaan ihan globaalilla tasolla, mutta grimen tasolla sitä pitää räppäreiden brittilähiötaustan sekä tuotannollisen tyylin juurien takia korostaa. Myös yllä mainitut tuotantoseikat erottavat grimen muusta räpistä. Jos vanha räppi sämpläämällä veti itsensä jazzin, soulin ja muun mustan musiikin kanssa itsensä samaan linjaan ja träppi taas korostaa klubimusiikkiuttaan (kauhea termi, mutta en parempaakaan keksinyt), niin grime tosiaan on linjassa brittiläisen elektronisen musiikin kanssa. Siksi se kuulostaa ihan omaltaan ja siksi se on leimallisesti varsin brittiläistä. Toki mikään ei globalisaatiossa pysy paikallisena, joten grimea voi myös tehdä muuallakin. Sen vaan pitää kuulostaa grimelta. Myös pelkkä kaupallisuuden välttely ei ole grimea, vaikka se leimallista grimelle onkin.

      Sekoitinko vaan pahemmin vai avasiko yhtään mitään? :D

  10. Pepe kommentoi:

    Grime on kiinnostellut jo jonkin aikaa. Kiitos siis tästä jutusta!

  11. Santeri kommentoi:

    Hep, täälläkin kiinnostelis liput!

  12. Matti kommentoi:

    Joo, kuten Mathias tuolla ylempänä totesi niin kymmenisen vuotta sitten oli mielenkiintoista aikaa grimen(kin) suhteen. Osui ja toimi erittäin hyvin silloin, ja mihin se tässä vuosien mittaan olisi hävinnytkään? Edelleen kiinnostaa vaarallisuus ja timmi meno. Skepta oli kova Flowssa!

  13. Aino kommentoi:

    SEERIOUS!

  14. Kaisa kommentoi:

    JME:n Integrity oli kyllä yks 2015 kovimpia levyjä.

  15. Danny kommentoi:

    Maniac instrut never forget

  16. Nimetön kommentoi:

    Skepta nabisee niin perkeleesti! Liput kiinnostaa indeed =)

  17. Markus kommentoi:

    On ne kovia!

  18. PP kommentoi:

    Lippuloi plz

  19. TC kommentoi:

    Yo! En löydä mitään infoa tosta Elf Kidin keikasta. Pystytkö linkkaamaan?

    Cheers.

  20. Supertyyli kommentoi:

    Hyvä läpileikkaus.
    Lisäisin vielä tuohon sen, että Briteissä on kahden viime vuoden aikana noussut ”Roadrap”, jonka nimi juontaa ”roadman”-nimityksestä, jota voisi verrata Jenkkilän ”thug”/”hustler”-nimitykseen. Roadrapissä siis hehkutetaan ja korostetaan hämärähommia ja aitoutta ”I was on the roads”-tyyliin (Stormzyn heitto ”Know Me From”-biisistä).

    Roadrap-genressä tempohaitari on huomattavasti laajempi kuin perinteisessä grime-soundissa (jonka taustat tai ”riddimit” pyörivät 70 bpm:n tai 140 bpm:n tienoilla, laskutavasta riippuen), ja lainaten uutta Länsirannikon räppisoundia Jenkeistä (DJ Mustardin tuotanto).
    Tämän hetken mikrofonisankareista ainakin Yungen, Sneakbo, Section Boyz, XO Man ja Dappy liikkuvat eri tempoluokissa ja aihealueissa, kahden ekan omatessa kuitenkin vahvan grime-taustan.

    Varmasti yksi syy Skeptan suosioon Jenkeissä on Kanyen ja Draken suosittelut, sekä se että miehen flow ja ulosanti on hyvin selkeää ja slangia ei ole liiaksi? Lisäksi Skeptalla on ehkä astetta ”aidompi” ja kovempi imago, kuin esimerkiksi veljellään JME:llä (jolla on myös erittäin selkeä ulosanti)?

    Muutenkin kahden viime vuoden aikana grime-lähtökohdista lähteneet, hiteillä läpilyöneet tähdet ovat alkaneet palata juurilleen, juuri sen takia kun grime on taas muodissa. Esimerkkinä Tinie Tempah, jonka uudella ”Junk Food”-mixtapella on todella tuhti soundi, missä sekoittuu myös Jenkkilän trap-vaikutteet. Tinie onnistui myös hermostuttamaan Chip(munk)in ja herrojen välillä oli pientä räppibeeffiä (Briteissä käytetään beeffistä myös ”sent”-sanaa: ”I sent for him” = ”haastoin hänet/lähetin dissauksen hänen suuntaansa”).

    Chip oli myös hieman pitemmässä beeffissä Bugzy Malonen kanssa, miesten heitellessä dissauksia kappaleillaan edestakaisin (Bugzyn ”Fire In The Booth”-freestyle -> Chipin ”Run Out Riddim” -> Bugzy ”Relegation Riddim” -> Chip ”Hat Trick” -> Bugzy ”Wasteman” -> Chip ”Dickhead” -> Bugzy ”Zombie Riddim” -> Chip ”Duppy Riddim”). Koko sanasota lisäsi viihdyttävyyttä, koska päinvastoin kuin Jenkkilän Instagram/Twitter-taistoissa (esim. Meek Mill Vs. 50 Cent/Drake/Future), Briteissä PITÄÄ vastata sanallisesti. Vaikka Bugzy Malone olikin taitava ja itsevarma, Chip vei voiton.

    Näinkin pitkä litania voi saada pään pyörälle, mutta tässä on vielä noin parikymmentä grime-biisiä, jotka kuvaavat mielestäni vuoden 2015 meininkiä Briteissä aika hyvin.
    https://open.spotify.com/user/1138908767/playlist/5gIrIbMGHyTacIyBtYl9Mb

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Kiitos aivan mahtavasta ja avartavasta kommentista! Varsinkin tuo roadrap on jäänyt itselleni ihan pimentoon. Pitää ehdottomasti tutustua vaikka soittolistasi kautta.

      Skeptan ulosannilla on varmasti vaikutusta suosioon. Jenkit kun eivät tunnetusti kovin paljoa lämpeä ulkomaisille ja ulkopuolisille räppäreille, joten ehkä Skepta on tarpeeksi helppo. Toisaalta ilman hittejä on vaikea saada huomiota ja Shutdown on kaikilla mittareilla hitti. Vaikka onkin ns. lokaalista ilmiöstä kyse, niin kyllä jenkeille Shutdown aukeaa block partyjen kautta helpommin kuin yleinen lähiöräppäys.

      Dizzeehän teki ison paluun grimempaan ilmaisuun Pagans EP:llä aika pitkän poppiräppikauden jälkeen. Se oli ainakin itselleni merkki siitä, että grime on nousussa. Tosin nyt kun tarkemmin mietin, niin se taitaa olla lähempänä roadrapia biiteiltään kuin perinteistä grimea.

      Biiffeihinkin pitää tutustua tarkemmin, kuten myös soittikseenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.