Fyysinen levy on kuollut

Vuosi 2014 on minulle vuosi, jolloin vihdoin ymmärsin levyjen ostamisen olevan turhaa puuhaa. Väitteeni on poleeminen, mutta siihen on yksi peruste, jonka koin pari kuukautta sitten hieman irvokkaasti levykaupassa.

Olin etsimässä Junglen ja FKA twigsin debyyttilevyjä, joiden julkaisusta oli siinä vaiheessa jo viikkoja. Levykauppa myi ei-oota. Tarkennan: koko levykauppaketju myi ei-oota niin vinyylinä kuin cd:nä. Tilata sai kappalehintaan 26,95€ ja levyjen luvattiin saapuvan ”noin viikon kuluessa”. Taskussani oli laite, jossa oli sovellus, joka hintaan 9,90€/kuukausi antoi levyt minulle kuultavaksi julkaisupäivänä. Puhumattakaan siitä, että kyseisellä sovelluksella oli tarjota myös liki koko levyhyllyni sisältö ja aika rutkasti levyjä päälle kuultavaksi missä vaan, milloin vaan ja oikeastaan ihan millä internetiin yhdistetyllä laitteella vaan.

Levyjen saatavuus ei oikeastaan ollut silloin edes suurin ongelma. Suurimmaksi ongelmaksi koitui levyjen ostaminen. Ne nimittäin ovat soineet ostamisenkin jälkeen käytännössä vain ja ainoastaan Spotifysta. Kansia hiplailin päivän ja sen jälkeen levyt ovat jääneet hyllyyn.

IMG_1426

Tässä kuvassa levyt eivät ole hyllyssä.

Kuten aikoinaan Record Store Day -postauksessani sanoin, hankin levyjä pääasiassa käyttöä varten. Fyysisten levyjen käyttö on loppunut lähes seinään, kun sain Spotifyn mobiiliin. Se nimittäin korvasi iPodini, joka oli pääasiallinen syyni levyjen hankkimiseen. Digitiedostojen ostamisessa en kokenut järkeä, ellen saanut niiden lisäksi jotain bittejä konkreettisempaa ja fyysisten levyjen hintaero digiin verrattuna oli järkeistettävissä kansineen hyväksyttäväksi ja siten maksettavaksi. Formaatti toki siis muuttui hyvin äkkiä oston jälkeen, mutta sentään ostin levyjä ja käytin niitä.

Nyt en koe sillekään mitään tarvetta. Spotify pyörii tietokoneessa, puhelimessa ja jopa tv:ssäni ja kun valikoima kattaa lähes kaiken mahdollisen musiikin, niin en koe levyjen omistamisessa mitään mieltä. Edes ihmisten puhuma fiilis tai parempi äänenlaatu ei ole minulle enää mikään järjellinen peruste. Spotify riittää. Edessäni oleva levyhyllykin lähinnä aiheuttaa ahdistusta, eikä iloa ja innostusta siitä että olen senkin eteen joskus jaksanut nähdä vaivaa ja käyttää lukuisia määriä euroja. Edes tieto siitä, että voisin kuunnella niitä samantien ei innosta. Yhtä lailla samantien voin kuunnella ne Spotifystakin. En myöskään koe, että levyhyllyni tai ostamani levyt olisivat persoonani jatkeita tai edustaisivat sitä. Musiikki musiikkina. Samoin koen levyhyllylokakuun idean hölmönä nostalgiahuuruiluna, joka oikeastaan vain korostaa levyjen kuluttamisen olevan nykyään vain vanhan tavan jatkamista, koska ei haluta vielä antautua nykyajalle.

IMG_1419

Noin puolet ruumishyllystäni.

Tavallaan haluaisin romantisoida ajatusta levykaupoista kuratoituina samanmielisten ihmisten kohtaamispaikkoina, mutta nykyisin sekään ei toteudu. Joko levykauppojen on erikoistuttava nicheporukoille tai myytävä sitä mitä massat ostavat. Samoin hinnat ja tarjonta ovat menossa siihen suuntaan mihin levyjen kulutuskin hyvää vauhtia: keräilijämäisiksi. Koska haluan kuunnella musiikkia en koe keräilijämäisen harrastuksen olevan edes artistien tukemisen kannalta järkevää, vaikka tiedän hyvin Spotifyn ja muiden digipalveluiden tilitysten olevan täysin naurettavaa luokkaa. Ehkä siitäkin on kumminkin enemmän iloa kuin levykauppoihin yksittäin kysynnän mukaan tilattavista levyistä, jotka saapuvat n. viikon sisällä. Myyntiluvut tuskin tässäkään tapauksessa hipovat pilviä ja jos kahden puhutun tuoreen artistin levyjä ei Suomen ainoa erikoistunut levykauppaketju ole hyllyihinsä tilannut, niin asiat ovat huonosti. Spotifysta sentään saa indie-bändien ja -lafkojen levyjä kuunneltavaksi ja luultavasti heti julkaisupäivä niitä erikseen kysymättä.

7 kommenttia kirjoitukseen Fyysinen levy on kuollut

  1. Joonas kommentoi:

    Näinhän se vähän on, mutta itse silti edelleen ostelen satunnaisesti muutamia vinskoja silloin tällöin. Määrällisesti puhutaan kuitenkin korkeintaan muutamista per vuosi. Pidän itsekin Spotifyä aivan loistavana palveluna, vaikka se onkin ajanut tähän tilanteeseen.

    Hyvä asia kuitenkin on, että en ole menettänyt sitä fiilistä, mikä fyysisen levyn hipelöinnissä ja kansipahvien ja sisäpaperien lukeminen ja katsominen saa aikaan. Nyt se on entistäkin ajankohtaisempaa kun on Levyhyllylokakuu. Olen taas avannut vinyylikaappini! Kuuntelen silti töissä ja puhelimessa Spotifyä lokakuussakin.

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Ehkä multa puuttuu juuri tuo kyky sisäkansien fiilistelyyn ja näpräilyyn sen takia, että jo levyharrastukseni alettua rippasin levyt koneelleni ja levyt siirtyivät hyllyyn. Toki kuuntelin niitä jonkin verran cd-soittimella ja välillä kannoin sängyn viereen läjän levyjä tutkittavaksi ennen nukkumaanmenoa, mutta en silti enää koe niihin romanttista viehtymystä.

      En silti halua ottaa sitä keltään pois. On mahtavaa, jos joku pystyy vielä suhtautumaan levyihinsä muina kuin muovikappaleina ja erinäisinä paperilärpäkkeinä. Itse en vaan enää pysty siihen.

  2. Jazzpossu Jazzpossu kommentoi:

    Itse siirryin fyysisistä levyistä mahdollisimman paljon eroon jo kymmenisen vuotta sitten, mutta tein comebackin fyysisiin levyihin myöhemmin kun uutta suomalaista jazzia oli Spotifyssa kovin puutteellisesti skenetysinnon kasvaessa ja huomasin että itseasiassa fyysisiä levyjä on ihan kiva omistaa ihan keräilyesineinä, vaikka CD:t lähtökohtaisesti käyvät soittimessa tasan kerran kun rippaan ne mp3:ksi.

    Vinyylien soittamisen rituaalista ja muusta niihin liittyvästä fiilistelystä tykkään kyllä, mutta käytännössä ajassa mitattuna streamaus/mp3 vs. fyysisten äänitteiden kuuntelu jakautuu mulla tyyliin 95% – 5%.

    Noin yleisesti digitaalinen levitys ja ihmisten halukkuus maksaa virtuaalisista asioista on mielestäni mitä parhainta kehitystä. Se mahdollistaa nimittäin kulutusvietin tyydytyksen ilman luonnonvarojen tuhlausta.

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Itsellä ei oikein ole mitään tuollaista skeneviehtymystä, jonka takia Spotifyn puutteita tulisi esiin. Tai no UG-räppi on sellainen tavallaan joo, mutta sitä taas löytyy aika hyvin Youtubesta ja kirjastosta. Niiden takia ei siis tarvitse kauppaan asti mennä enää. Joskus toki piti ja menin. Siinä mielessä erikoisliikkeet ja nettikaupat voivat fyysisillä levyillä tarjota ainakin vielä jonkun aikaa jotain, mitä streamauspalvelut eivät pysty.

      Viimeiseen kappaleeseesi haluan vain sanoa hear, hear. Asia on nimittäin just noin!

  3. Jyri Jyri kommentoi:

    Mites leffat: meneekö fyysisenä vai vaan digisti? Löydänkö kaksoisstandardin? :)

    1. Lauri Lauri kommentoi:

      Löydät kaksoisstandardin. Käytän sekä streamauspalveluita että ostan leffoja fyysisinä. Vielä toistaiseksi Netflix, HBO Nordic ja lukuisat muut palvelut eivät ole ostamisiani rajoittaneet, koska valikoima on pirstaloitunut vähän joka suuntaan, useamman leffavalikoima on makuuni rajoittunut ja kokoelmat elävät varsin holtittomasti. Varsinkin Netflixin kanssa ei voi luottaa yhtään siihen, että joku leffa säilyisi siellä erityisen kauan. Siksi on pakko pelata haluamiensa elokuvien kanssa varman päälle ja ostaa ne. Jos tilanne olisi eri, niin ilman muuta siirtyisin streamauspalveluihin. Jopa eri ilmestymisajat olisin valmis antamaan anteeksi, kunhan säilyvyydestä olisi joku takuu.

      TV-sarjojen bokseja tosin ostan entistä vähemmän. Niitä ei ole tarvetta ostaa, kun halutut sarjat löytyy melko varmasti jostain palvelusta. Ja ne tuntuvat jostain syystä säilyvän kokoelmissa paremmin.

  4. J kommentoi:

    Lähtökohtaisesti olen samoilla linjoilla. Olen miettinyt samaa asiaa paljonkin tässä. Jos en olisi tykästynyt vinyyleihin, siihen lisäarvoon minkä ne tuottavat, en varmaan ostaisi enää juurikaan konkreettisia levyjä. En tiedä. Ne harvat kerran kun ostan levyjä tuottavatkin sitten monin verroin iloa kuin jos ostaisin jatkuvasti, keräilymielessä. Ahdistaa itseäkin nuo pahvilaatikot täynnä cd-levyjä, mutta pitkille automatkoille osa niistä on äärimmäisen kelpoja. Niistä kun ei voi luopuakaan. Ei voi luottaa esimerkiksi Spotifyn pysyvyyteen, vaikka se tietäisikin toisaalta uutta levyvallankumousta ja olisi pakko ja oikeus hankkia vain ne parhaimmat vinyylinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.