Festivaalikesä 2015 Wincaven silmin

Wincaven festarikesä 2015

Viime viikolla isoimmat festivaalit suorastaan kilpailivat festivaalijulkistustensa kanssa. Provinssi pudotti pomminsa maanantaina, Ruisrock aloitti tänään loppuneen videohärnäyksensä tiistaina, Flow julkaisi jo neljännen nippunsa torstaina ja Ilosaari paljasti ensimmäiset täkynsä perjantaina. Mitä näistä pitäisi ajatella? Wincaven johtava analyytikko tekee ajattelutyön puolestanne.

10689953_10153115688912148_3456499280763970058_n

Provinssirock tunnetusti floppasi viime vuonna todella pahasti. Kaksipäiväiseksi kutistettu entinen jätti ei onnistunut vetämään yleisöä puoleensa, mikä asetti festivaalin tulevaisuuden kyseenalaiseksi.

Tänä kesänä festivaalin takana häärii FKP Scorpion kanssa fuusioitunut Fullsteam, jotka eivät ole säästöliekillä lähteneet liikenteeseen Provinssin kanssa. Festivaali paisuu nelipäiväiseksi ja esiintyjäkaarti on tähän mennessä festivaalikesän isoin ja nimekkäin.

Pääesiintyjistä Muse ja Faith No More ovat käyneet omillaan osoittamassa olevansa areenaluokan bändejä, joita harvat suomalaisfestivaalit onnistuvat ohjelmistoonsa nappaamaan. Sopivat myös hyvin Provinssin historiaan: Musen piti vuonna 2001 esiintyä festivaaleilla, mutta peruivat tulemisensa ja Faith No More on esiintynyt vuonna 1995 Törnävällä.

Muihin isoihin nimiin lukeutuvat brittiläiset nuorisolaissuosikit Calvin Harris ja Sam Smith, ruotsalaiset Kent, The Cardigans ja uuden levyn 17 vuoden tauon jälkeen julkaiseva hc-legenda The Refused ja etelä-afrikkalainen räppihämmentäjä Die Antwoord. Muuten ulkomaiset kiinnityksistä löytyy tutut ja lukuisilla Suomen vierailuillaan turvallisiksi tulleet The Gaslight Anthem ja First Aid Kit sekä yllättävämpiä uudempia tuttavuuksia kuten viraalihittimaakari Passenger ja brittiläinen, Mercury-palkittu hiphop-bändi Young Fathers. Kovat kotimaisetkin löytyvät, tosin erikoisuutena on Stam1nan nelipäiväinen spektaakkeli, jossa soittavat suosituimmat levynsä kokonaan eri festivaalipäivinä.

Mitä ajatuksia Provinssi sitten herättää tässä vaiheessa? Ainakin sen, että heikon viime vuoden jälkeen Selmu, Scorpio ja Fullsteam haluavat tosissaan nostaa Provinssin entiseen loistoonsa. Pääesiintyjät ovat isoja ja muut ulkomaiset ovat hyvä yhdistelmä tuttuja yleisömagneetteja ja tuoreempia, mutta ajassa kiinni olevia ja kiinnostavia nimiä.

Päiväjako taas osoittaa henkilökohtaisesti ”kaikkea kaikille” -festivaalin isoimman ongelman. Varsinkin nelipäiväiseksi paisuneella festivaalilla kiinnostavat nimet jakautuvat vähän yksittäin kaikille päiville, mikä ei välttämättä kannusta yksittäistä bändeistä kiinnostuneita lipun ostamiseen. Varsinkin kun ahkerammille festari- ja keikkaharrastajille osa bändeistä on varmasti tullut jo tutuiksi.

Jatkon suhteen voidaankin spekuloida, onko Provinssilla vielä ässiä hihassaan. Yhteistyö FKP Scorpion kanssa tuo lisää resursseja ja yksi spekulaatiolähde onkin Scorpion samana viikonloppuna Ruotsissa järjestämä Bråvalla. Yhteisiä bändejä on jo ja jos vain rahaa löytyy ja bändien aikataulut sallivat, niin Bråvallassa on isoina tärppeinä tarjolla mm. Robbie Williams ja Wu-Tang Clan, joista varsinkin Williams olisi sen luokan täky, mitä harvalla suomalaisfestivaalilla yleisestikään on nähty. Jäämme siis odottamaan, josko Provinssi vielä lisäisi isoja paukkuja kehiin.

nimetön

Provinssista onkin hyvä siirtyä selkeimpään kilpailijaansa eli Turun Ruisrockiin. Viime vuonna Ruisrock teki kävijäennätyksensä ja otti selkeästi valtaistuimensa Suomen festivaalivaltiaana.

Tämän vuoden julkistukset ovat sikäli linjassa viime vuotisen kanssa, että tänäkin vuonna mennään poppi edellä. Siitä esimerkkeinä on viime vuonna Ilosaaressa esiintynyt Ellie Goulding, viime vuonna Flow’ssa ja Tavastialla riehaannuttanut , viime vuoden Ruissista ja klubikeikoilta tuttu Veronica Maggio sekä kahden vuoden takaisesta Flow’sta tutut Disclosure ja Of Monsters And Men. Ja löytyyhän ohjelmistosta myös vanha tuttu Mew. Raskaampaan makuun löytyy taas lukuisia kertoja Suomessa vierailleet Mastodon ja Backyard Babies.

Vaikka tänään loppunut julkaisukampanja paljastikin vasta noin puolet esiintyjistä, on tässä jo nähtävissä Ruissin ongelma: yksikään isoista esiintyjistä ei ole vielä sellainen täky, joka vetäisi todella vahvasti puoleensa. Sillisalaattimaisuus ja tuttuus ovat myös seikkoja, jotka eivät erityisesti puhu Ruisrockin puolesta tänä vuonna. Esim. viimevuotiset Pepe ja Saimaa ja Future Islands olivat nimiä, jotka olivat ihmisten huulilla juuri silloin ja kiinnostivat laajasti.

Nykyisistä buukkauksista ainoastaan Gouldingista voi puhua kiinnityksenä, jossa ollaan saatu aallonharjasta kiinni, vaikka alkaakin olemaan jo tuttu Suomen kävijä. Samoin Disclosure on nimi, joka viimevuotisen David Guettan tavoin onnistunee vetämään EDM-yleisöä paikalle. Muuten nimet ovat liiankin tuttuja tai sitten liian pieniä. Vaikka myönnänkin jo jonkun verran pudonneeni kärryiltä nykynimistä, niin esim. Echosmith ja G-Eazy eivät sanoneet minulle mitään. Kotimaisissakaan ei ole ainakaan vielä sellaista isoa yksinoikeusnimeä, mikä herättäisi puhetta ja kiinnostusta.

Mutta kuten sanottua, ei kannata vielä tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Ruisrockin aikaan muualla Euroopassa on suht hiljainen festivaaliviikonloppu aika vilkas viikonloppu, kuten Ilari kommenteissa huomautti, mikä on sekä etu että haitta. Roskilde ja Open’er ovat molemmat isoja festivaaleja suht lähellä, joista voi saada artisteja vedettyä alla olevan kappaleen tavoin myös Turkuun, mutta saattaa joutua myös tarjouskilpailemaan.

Jos spekulointia haluaa harrastaa, niin kannattaa suunnata katseet Unkarin Voltin, Ranskan Beauregardin ja Englannin Wirelessin suuntaan. Niistä löytyisi sekä rockia että ns. urbaania musiikkia isot läjät, jota ei vielä ole muille suomalaisille festivaaleille kiinnitetty. Samaan aikaan on myös Reykjavikissa Flow’ssa esiintyvän Belle & Sebastianin kuratoima All Tomorrow’s Parties, mutta iso osa siellä esiintyvistä bändeistä on jo kiinnitetty Flow’hun. Isoja paukkuja Ruisrock kaipaisikin. Toinen juttu on se, onko iso paukku kotimainen vai ulkomainen. Se jää nähtäväksi.

 

ilosaarirock2015_logo

17.–19.7.2015.

Ilosaarirock oli myös viime vuonna onnistuja. Vaikka kävijämäärältään joensuulaisfestivaali jäi vuoden 2013 ennätysvuodestaan jälkeen, niin esiintyjiltään se oli yksi onnistuneimmista Ilosaarista koskaan. Samana päivänä harva suomalaisfestivaali on juoksuttanut lavallaan niin Alice In Chainsin ja Portisheadin kaltaisia legendoja, kuin Haimin, Ellie Gouldingin ja A$AP Fergin kaltaisia tuoreita, relevantteja ja nousevia nimiä.

Tämän vuoden kiinnitykset jäävät nimissä viimevuotisten jälkeen selkeästi. Isoa yleisöä havitellaan viime Ruissista tutulla Bastillella ja MTV Push -fiaskon pääesiintyjä Charli XCX:llä, joka on viime syksystä tosin noussut suositummaksi ja suositummaksi.

Muut ulkomaiset kiinnitykset ovat ilosaarimaiseen tapaan enemmän genrejensä isoja nimiä kuin ns. crossover-nimiä. Raskaamman rockin ystäville on tarjolla islantilainen Solstafir ja drone-legenda Sunn O))), joka harmi kyllä ei tuo mukanaan Scott Walkeria. Räpin ja reggaen fanit taas saavat ensimmäistä kertaa Suomeen saapuvan Damian ”Jr. Gong” ”Bobin poika” Marleyn, toista kertaa Suomessa vierailevan Big K.R.I.T:n, beatboxaaja Beardymanin ja jamaikalaisen Beres Hammondin. Indieyleisöä yritetään taas kosiskella brittiläisen singer-songwriter Tom Odellin ensivisiitillä.

Ilosaari näyttää siis tänä vuonna jälleen hyvin paljon Ilosaarelta. Aikaisempina vuosina festivaali kun on luottanut enemmän arvostettuihin ja harvoin Suomessa käyneisiin genrenimiin kuin isoihin yleisötäkyihin. Joka vuosi kallistuneet liput ovat tosin vieneet Ilosaarelta takuun siitä, että festivaali olisi joka vuosi myyty ennakkoon loppuun. Näillä nimillä tuskin tänäkään vuonna moista ihmettä tapahtuu.

Ilosaarirockin tapauksessa spekulointi tulevista nimistä on liki mahdotonta, koska kyseisenä viikonloppuna on suoranainen ruuhka festivaalikentällä. Jenkeissä on mm. Pitchfork-festivaali, mikä vetää indie-nimet Chicagoon, kun taas Euroopassa on mm. isoja nimiä puoleensa vetävät Latitude, Positivus ja Benicassim. Suomessakin pitää tapella Pori Jazzin kanssa, joka on päättänyt lähteä kilpailemaan pop-nimien kanssa tosissaan. Kylie Minogue, Jessie J ja Robert Plant kun ovat nimiä, jotka kiinnostanevat myös Ilosaarirockia harkitsevia. Joku iso tärppi voi vielä Joensuuhun osua, mutta se vaatii jo sellaisia satsauksia, mitä Ilosaari harvemmin on tehnyt. Jäämme seuraamaan ja odottelemaan.

jpg

Suvilahdessa festaroidaan tänä vuonna 14.-16.8.

Flow on taas ollut yllättävänkin aktiivinen siihen nähden, että festivaaliin on vielä puoli vuotta aikaa. Ehkä osansa on sillä, että viime vuonna silmämääräisesti ja kävijämäärällisesti festivaali oli väljin sinä aikana, minkä Flow on ollut Suvilahdessa. Esiintyjälista läheni muita yleisfestivaaleja sisältäen enemmän rockia ja tuttuja Suomen vieraita kuin koskaan aiemmin.

Tänä vuonna Flow on lisännyt paukkuja ja haluaakin selvästi erottua massasta. Ulkomaisia artisteja on jo nyt kiinnitetty 23, mikä on enemmän kuin Ruisrockilla ja Ilosaarella tällä hetkellä yhteensä. Näistä selkeät headlinerit ovat Beck ja Florence & The Machine, joista toisen Flow-esiintyminen on ensimmäinen Suomen keikka koskaan. Molemmat myös vetävät takuulla yleisöä ja ovat ns. relevantteja nimiä.

Muutenkin Flow on panostanut siihen, että festivaalista ei voi puhua nostalgiaan vetoavana. Kaikki nimet ovat yhä edelleen aktiivisia, vaikka osan kohdalla ei ihan uran huipusta voikaan puhua. Katson sinua Wiley. Silti ns. The Sounds -tasolla Suomessa vierailleita bändejä on tähän mennessä onnistuttu välttämään, mikä on erinomainen merkki siitä, että Flow’n ohjelmistotiimi on saanut juuri sitä, mitä ovat halunneetkin. Täytettä ei myöskään ole tarvinut hakea suomalaisista artisteista, joita on tällä hetkellä ilmoitettu vain seitsemän. Niistäkin Flow on saanut täkyiksi heitettyä vuoden ainoat keikkansa festivaaleilla heittävät Reginan ja Lännen-Jukan. Bändit ovat myös Flow’n linjan mukaisia ja näköisiä, vaikka indiepuolella onkin vielä vähän laihanlainen lineup. Se on ehkä ainoa kritiikinpoikanen, mitä Flow’lle voi tällä hetkellä esittää.

Mitä sitten Flow’hun voi vielä odottaa? Edelleen suosittelen seuraamaan Way Out Westin ja Øyan tulevia julkistuksia. Flow on saanut paljon molemmilla festivaaleilla esiintyneitä nimiä isommistakin kiinnityksistä. Silti veikkaan, että Flow’n isoimmat paukut alkavat olla jo tässä, vaikka tietyllä katsantokannalla yksi headliner ohjelmistosta uupuu. Loppujen kiinnitysten veikkaan olevan telttoihin ja pienemmille lavoille sopivia keskitason genrenimiä, jotka miellyttävät asiaan vihkiytyneitä. Varsinkin jazz ja maailmanmusiikki loistavat toistaiseksi olemattomilla kiinnityksillä. Samoin tuoreemmat ja pienemmät indiebändit puuttuvat vielä, mutta niiden osa onkin yleensä ollut vasta myöhemmissä kiinnityksissä. Muistettakoon, että festivaaliin on vielä puoli vuotta aikaa.

————————————————————————————

Mitä johtopäätöksiä festivaalikesästä voi tässä vaiheessa vetää? Ainakin sen, että rock on selkeästi vähentymässä isoilta festivaaleilta. Ainoastaan Provinssi toistaiseksi luottaa isommissa määrin raskaaseen rockiin. Nostalgia-aktien määrä on myös vähenemään päin, mikä johtunee siitä, että keski-ikäiset ja keskiluokkaiset festivaalikävijät eivät jaksa lähteä enää maakuntiin festaroimaan, varsinkin kun keikka- ja festivaalitarjonta pääkaupunkiseudulla on jo todella kattavaa. Siksi luotetaan nuoria vetäviin pop-nimiin.

Kilpailu näyttää myös selkeästi kovenevan isojen festivaalien välillä. Provinssin ja Ruisrockin välillä on huhupuheiden mukaan jo nokittelua, mikä johtunee Fullsteamin ja FKP Scorpion yhteistyöstä. Samoin Flow on kasvanut ja ottanut paikkansa isojen festivaalien rinnalla kilpaillen samoista nimistä ja jopa yleisöstä. Ilosaarikin haluaa osansa, vaikka onkin aina ollut sympaattisen pikkuveljen asemassa ja siten vetänyt omaa uskollista yleisöään vuodesta toiseen paikalle.

Yllätys on ehkä se, ettei Live Nation ole tänä vuonna festivaalikisassa mukana. Garden Party, Rock The Beach ja Sonisphere ovat näillä näkymin kaikki tauolla. Isoja keikkojakin on ilmoitettu vasta AC/DC:n ja One Directionin verran. Kiinnostavaa onkin, onko AC/DC kesän ainoa esiintyjä tänä vuonna avattavassa Hämeenlinnan tapahtumapuistossa. Ainakaan vielä ei ole avauksia tehty siihen suuntaan, kuten ei Stadikankaan osalta.

Samoin ei kannata unohtaa pienempiä niche-festivaaleja. Turun H2Ö ja Turku Modern ovat kiinnostavia ja hyvin kuratoituja festivaaleja, joiden yleisö toivookin enemmän laatua ja elämyksiä kuin isoja nimiä. Ne eivät kumminkaan tappele samoista yleisöistä kuin neljä isoa mammuttia. Tai on vaikea nähdä, että joku jättäisi Flow’n väliin kummankaan takia, vaikka samaan segmenttiin vetoavatkin.

Ei siis auta kuin seurailla ja jäädä odottamaan tulevaa. Kesään on kumminkin vielä nelisen kuukautta aikaa ja siinä ajassa kerkeää tapahtumaan ihmeitä. Isojen pommien putoaminen on väistämätöntä, sanokaa minun sanoneen.

2 kommenttia kirjoitukseen Festivaalikesä 2015 Wincaven silmin

  1. Ilari kommentoi:

    Thanks hyvästä postauksesta.

    Pakko muutamaan pointtiin tarttua.

    -Ruisrock viikonloppu hiljainen? Roskilde! Opener!
    -Pepe & Saimaa sekä Future Island lisättiin Ruisrockin ohjelmistoon toukokuun puolivälissä. Varmasti kolmen kuukauden päästä tänäkin vuonna on helpompi tarttua ihmisten huulilla oleviin nimiin.

  2. Lauri Lauri kommentoi:

    Kiitos kommentista ja täysin asiallisista huomautuksista. Roskilde ja Opener meni huolimattomuuden piikkiin, kun tutkin Euroopan festivaalikalentereita. Lisäänpä molemmat tuohon kappaleeseen, josta voi seurailla mahdollisia kiinnityksiä.

    Toinenkin pointti on oikein osuva. Provinssin ja Flow’n aktiivisuus julkistusten suhteen ehkä hieman vääristää Ruissin osalta. Varmasti sieltä vielä tulee puhuttelevia ja kiinnostavia nimiä. Helppous taas riippuu varmasti siitä, miten on varaa pistää euroja kehiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.