Damn Seagulls – Let It Shine

letitshine

Aina olen sanonut, että Damn Seagulls on hyvä bändi. Ostin bändin debyyttilevyn kyllä muutama kuukausi sen julkaisun jälkeen, enkä ennen sitä juuri yhtyettä ollut edes kuunnellut, mutta levyn ostamisesta ja ensikuuntelusta asti olen yhtyettä tsempannut. Jopa Hunting Seasonin aikaan, jolloin Töni Koskisen lähtö ja aiempaa melankolisempi ja vähemmän rosoisempi tuotantojälki saivat epäilemään tykkäystäni. Silti aina lokkeja puolustin.

Niin nytkin. Tosin puolustukselle ei ole tarvetta, koska yhtyeen neljäs albumi on hyvä levy. Se on e-streetmäistä poljentoa yhä edelleen, mutta aiempaa positiivisemmalla ja riehakkaammalla meiningillä sävytettynä. Radio Helsingin haastattelussa käytetty termi tsemppirock kuvaa menoa varsin hyvin. Aiempia levyjä sävyttänyt melankolia ja rappioromantiikka loistavat poissaolollaan. Toki vieläkään elämä ei jätä potkimatta päähän, mutta tällä kertaa potkut otetaan päättäväisesti vastaan eikä jäädä vellomaan kipuun.

Vaikka tunnelma onkin muuttunut, niin yhtyeen ilmaisu on yhä edelleen sopivan rosoista. Vaikka en erityisemmin pidä rosoa itseisarvoisena plussana, niin Damn Seagullsin ilmaisussa se on olennaista. Kun Lauri Elorannan ääni ei välttämättä ole maailman notkein ja soulrock-genreen sovinnaisin, niin huudon sekaan sopii hyvin suoraviivaisesti paahtava, mutta silti kelvosti groovaava soitto. Let It Shinella tosin paahto ja suoraviivaisuus korostuvat, kun torvet eivät ole niin isossa roolissa.

Kahdeksan raitaa ja kolmekymmentä minuuutaon juuri sopivan mitta melko samankaltaiselle rypistykselle. Slovarien puute ei jää vaivaamaan, mutta olisi voinut tuoda levylle kaivattua vaihtelua. Tuossa kestossa yksipuolisuus ei jää vaivaamaan, mutta levyn loppuessa jään aina kaipaamaan yhtä tai kahta kappaletta lisää. Kertonee siitä, että levy viihdyttää ja potkii hyvin.

Tästä pääsee levyä kuuntelemaan Spotifyssa ja alta pääsee ottamaan hatsit levyn ehkä parhaasta kappaleesta. Se myös minusta kuvaa parhaiten levyn yleistunnelmaa.

Ja vielä tänään (5.6.) on hyvä mahdollisuus voittaa liput ja päästä kuulemaan yhtyettä livenä ja saada levy ikiomaksi All Earsin puolella. Wincave suosittelee skabaa täysin korvin eiku sydämin! Keikan jälkeen voikin suunnata Black Dooriin, jossa soitan Tiskijukka Salinin kanssa levyjä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.