Backstreet Boys @ Hartwall Areena 7.3.2014

Myönnän heti etten ole Backstreet Boysien otollisinta kohderyhmää. Sen kertoi jo Hartwall Areenan aula eilen ennen keikan alkua, mutta myös se, etten lapsuudessani – joka siis oli yhtyeen kulta-aikaa – pitänyt heiltä kuin ihan muutamasta biisistä. Nekin olivat niitä nopeampia biisejä slovarien sijasta. Menin silti mielenkiinnosta paikalle, kun mukaan pyydettiin.

Keikan alku oli hieman vaivaannuttava, kun poikamaisesti höntyillyt ja sponsoreitaan mainostanut The Exchange veti viiden pennin onedirectioniaan lavalla. Bändien välillä videoruuduilla pyörineet dokumentin, risteilyn ja faniklubin mainokset eivät vaivaantuneisuutta lieventäneet. Kuten eivät taustamusiikkina soitetut Bäkkäreiden vanhat kappaleetkaan.

Valojen sammuttua ja Bondin tunnarin lähtiessä soimaan introna oli äskeiset seikat unohdettu hetkessä. Alku kun oli jo sellaista tykittelyä, että oksat pois. Tanssiliikkeistä näki, etteivät pojat olleet vielä pappautuneet. Kolmantena kappaleena tulleessa Incompletessa tykittely lähtikin uusille leveleille, kun Kevin soitti kappaleen kosketinosuudet itse ja Carterin Nick veti kitarasoolon. Siinä vaiheessa ajattelin, että keikasta tulee vielä jotain aivan uskomatonta.

Ei siitä ihan sellaista tullut. Keikka kun oli vähän turhankin epätasainen pakollisten uusien kappaleiden ja aivan liian pitkän akustisen osuuden takia. Juuri kun jätkät olivat vetäneet vanhan hitin vanhoilla koreografioilla tai musiikkivideoista muistuttavan taustavisun kanssa, tuli joku tusinaveto laskemaan tunnelman. Toki on ymmärrettävää, ettei kukaan jaksa vetää kahta tuntia putkeen kappaleita tanssien samalla, mutta tällaiselle ei-fanille, jolle iso osa kappaleistakin oli tuntemattomia, olivat suvannot anteeksiantamattoman pitkiä ja tylsiä.

Mutta ne huiput. Tämä ehkä todistaa minun olevan paatunut ysärinostalgikko, mutta kun We’ve Got It Goin’ On lähti soimaan ja koreografiat olivat suoraan vanhasta videosta, niin olin yhtä hymyä. Niin oli moni muukin. Myös encorena tullut Everybody ja Larger Than Life olivat sellainen tupla, etten välttämättä ole vieläkään siitä toipunut. Silloin kun homma toimi, niin se todella toimi.

Ehkä isoin huomio keikassa oli kumminkin paluu viattomuuteen. Keikan ainoa show-elementti oli iso videoseinä. Muuten homma pysyi perusteissa: kukaan ei lentänyt katosta roikkuen, pyroja ei kätetty eikä paljasta pintaa esitelty Nickin olkapäätä enempää. Seksiäkin oli vain parin lanteen työnnön ja pienen flirtin verran. Bäkkäreistä on tullut instituutio, joka ei tarvitse gimmickejä myydäkseen Areenan täyteen. Samalla he voivat turhamaisesti soitella akustisia ja mainostaa uutta levyä tolkuttoman pitkään, koska kun yksi hitti tulee, niin kaikki syövät heidän kädestään. Myös minä, paatunut kulttuurielitisti.

2 kommenttia kirjoitukseen Backstreet Boys @ Hartwall Areena 7.3.2014

  1. June June kommentoi:

    Sarjassamme olisko kannattanut jättää kommentoimatta: mä vaan hihittelen tälle. Ihan kokoajan.

    1. Anna Amaizin Anna Amaizin kommentoi:

      June, sä oot kreisy! ♥ Mä näin Bäkkärit vuonna 2005. Akustinen osuus toimi ihan hyvin, koska se oli ERITTÄIN LYHYT ja uudetkin biisit jaksoi silloin vielä pistää jengin pään sekaisin. En odottanut keikalta varsinaisia ihmeitä, mutta tulihan siellä sitten lopulta kiljuttua keuhkot pihalle. Kyllä ne vaan taitavia jätkiä on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.