Draken Take Care oli r’n’b:n ja rapin symbioosi, joka taiteili synkemmän itsetutkiskelun ja tilityksen sekä pinnallisemman iloittelun välillä. Lopputulos ei ollut lopulta kuin yksittäisiä hetkiä jommasta kummasta. Vähän kuin täysijärkisempi ja helpommin lähestyttävä versio Kanye Westin tilitys- ja egotrippailusta.

Nothing Was The Samella on nimestään huolimatta aika paljon samaa kuin Take Carella. Drake on edelleen harvinaisen kovalla itseluottamuksella varustettu riimittelijä, jota vaivaa nais- ja perheongelmat. Edelleen Drake on henkilökohtaisessa tilityksessään rohkea, muttei järin taitava lyyrikko. Levyn nerokkainta antia räppien puolesta on Worst Behaviourin kokkelihuuruisen mahtailun Mase-lainailu. Se kertonee ehkä jotain.

Silti Nothing Was The Same on parempi levy. Se on henkilökohtaisempi ja siksi huomattavasti koskettavampi. Take Careen oli vaikea suhtautua, koska kosketuspinta artistiin nimeltä Drake oli lähes olematon, joten ihmissuhdetilitykset jäivätkin itselleni lähinnä turhamaisen miljonäärin itkuvirsiksi. Nothing Was The Samella mies avaa taustaansa ja nykyisyyttään, mikä tuo avautumisiin kosketuspintaa. Siksi levy tuntuu myös joltain muulta kuin taidokkaasti tehdyltä hiphop-tuotteelta.

Tuotteen makua hälventää myös levyn tuotanto, josta pääosin on vastannut Draken hovituottaja 40. Levyn alkuun ladatut räppibiisit eivät avaa levyn yleisilmettä juuri lainkaan. Ne ovat tempoltaan liian nopeita ollakseen esimerkkejä loppupään laahaavudesta. Jälkimmäisetkään eivät ole niin trendikästä trapia tai sen jatketta, vaan jopa britti-dubstepista vaikutteita hakevaa ja sitä trapiin ja modernimpaan soundiin yhdistävää neroutta.

Nothing Was The Same onkin minulle vihdoin se Draken levy, jonka myötä voin allekirjoittaa miehen väitetyn nerouden. Nyt vihdoin kuulen rohkeuden ja uskaliaisuuden, jolla mies saa habitukseensa makua, väriä ja hajua. Tuotannoltaankin levy uskaltaa tehdä temppuja, joita siltä ei välttämättä odota. Ei se nyt mikään Yeezus ole, saati 808’s, mikä on hyvä asia. Drakesta on vihdoin tulossa ihan pelkkä Drake ja Nothing Was The Same seisoo omilla jaloillaan.