Nyt on joulu taputeltu. Tänään moni varmasti viettää  tapaninpäivää, joten eiköhän lyödä pari kovaa biisiä pöytään ihan vaan sen kunniaksi. Kuten tuolla Facebookin puolella vihjailinkin, jouduin joulukuun aikana sähköpostini vangiksi. Musiikin jumalien kätyrit, nuo ihanat bändit kun latoivat viestiä toisen perään,  eikä minulla ollut aikaa tai motivaatiota purkaa rypästä. Tänään kuitenkin tartuin itseäni niskasta kiinni, kävin koko vyyhdin läpi ja poimin teille crème de la crèmen. Eiköhän laiteta kiekko pyörimään!

Jaakko Eino Kalevi – No End

Miltä kuulostaa Suomen seuraava vientitoivo? No jos kuulokuvaan on luottaminen niin utuiselta, hypnoottiselta ja kansainväliseltä. Huomattavasti valmiimmalta ja kaikin tavoin paremmalta kuin Jaakko Eino Kalevin aiemmat EP:t, joita olen Spotifyssä kuunnellut. Helsinkiläisen laulaja Suad Khalifan eteerisillä lauluilla kyllästetty dreampop-kappale soljuu korvissa kuin vesi enkeliputouksen pohjalla. Dreamzone-EP käsittää neljä kappaletta Dominon alaleibeli Weird Worldin kautta myöhemmin ensi keväänä julkaistavalta albumilta.

Stache – Game On

Muistin oululaisen Stachen elävästi vakavaa ja kunnianhimoista Coldplay-henkistä brittipoppia häsäävänä poppoona. Game On on kuitenkin hyvin erinlainen kappale kuin mielikuvani maalannut edellinen sinkkubiisi Common Wealth. Näemmä Stache onkin huomattavasti muuntautumiskykyisempi kuin mitä alkujaan antoi ymmärtää. Game Onin ”kurko” riffi jaksaa kantaa hienosti sille mitatun kolmiminuuttisen. Propsit kivasta videosta, joka esittelee bändin jäseniä hieman arkisemmalla tavalla kuin mitä edellinen video.

WOUD – Water

Pakko myöntää heti alkuun, että suorastaan rakastuin WOUDin saatetekstiin. Pahoittelen jo etukäteen tätä mutta pidätän vapauden julkaista sen sellaisenaan: ”Hei ystävä! Iloisesti ilmoitamme, että WOUD –yhtyeen ensimmäinen single on valmis. Alussa ollaan, mutta tehdään asiat rehellisesti, täysillä ja tunteella. Siksi suuri kiitos ja arvostus, jos uhraat hetken aikaasi musiikkielämykselle, jonka löydät alla olevasta linkistä.” Ja kuuletteko mitä minä kuulen? Tällaisella ilmaisulla kehtaisi meinaan mennä rinta melko pyöreänä mutta ei, WOUDilla on jalat maassa. Tällaisten proggisten takia kirjoitan tätä blogia. Juuri näitä biisejä etsin kun haravoin sähköpostiani. Ehdoton tulevaisuuden nimi. Water on älyttömän kaunis kappale. Oi mikä mahtava löytö!

Lauantai – Liikaa

Itselleni uutena tuttavuutena tullut Lauantai oli ennen kaikkea posiitivinen yllätys. En tiedä onko akkarilla soitettu riffi koskaan kuulostanut yhtä hyvältä kuin Liikaa-kappaleen säkeistössä. Erittäin hyvin toimiva säkkäri vähän toki lässähtää kertsissä, sillä laulut on jollain tavalla jääneet vähän puolitiehen. Kyse ei voi olla siitä etteikö jätkät osaisi laulaa. Tuntuu siltä, että studiossa on vähän laiskoteltu. Joka tapauksessa erinomainen startti ja pirun hyvin toimivat räpit. Jään odottamaan innolla lisää materiaalia.

MIAU – Yes Means No

Ja tällä kertaa palstatilaa irtoaa oikeutetusti myös helsinkiläiselle MIAUlle. Kun bändi alunperin julkaisi sinkun Yes Means No, se ei herättänyt minussa juurikaan fiiliksiä. Olen kuitenkin palannut kappaleeseen muutaman kerran ja se on parantunut kuunteluiden myötä. Olen jopa löytänyt sellaisia elementtejä joita en ollut edes aluksi huomannut. Tarkoitan nyt mm. konesäksätyksiä ja muita jippoja joita taustoihin on piilotettu. Hyvin tuotettu kappale. UMK-klippien kanssa kyllästetty video antaa kivan BB-henkisen kurkistuksen yhtyeen elämään. Kyseisen kilpailun myötä olen muutenkin alkanut seuraamaan MIAUn tekemisiä vähän tarkemmin.