Saattanette yllättyä, että en kirjoitakaan tänään Yle X:n ja Rumban julkaisemista tulevaisuuden tusina valinnoista. Ei hätään, palaan niihin kyllä myöhemmin. Tänään kirjoitan teille jostain ihan muusta.  Luin nimittäin taannoin artikkelin rovaniemeläisen Ounasrinteen skeittipuiston purkamisesta ja haluaisin sanoa asiasta sanasen. Tiivistettynä siis Ounasrinteen skeittipuisto oli lähiseudun asukkaiden talkootöin rakentama puisto, joka oli päivittäin aktiivisessa käytössä paikallisten rullailijoiden toimesta. Monitoimikentällä, eli monilla oltiin skeitattu jo 90-luvulta saakka. Eräänä tiistaina kuitenkin alue oltiin tyhjennetty ja rakennelmat hävitetty.

Jäljelle oltiin jätetty vain tasainen asfalttikenttä. Kaupunki kertoo syyksi tyhjennykselle rakennelmien luvattomuuden ja ympäristöterveydenhuollon kehoituksen, sillä skeittipuisto oli heidän mukaansa käyttäjilleen vaaraksi. Vaaraksi, vaikka jatkuvan vandalismin kanssa elämään oppineet lautailijat olivat juuri kesäkuussa tehneet puistolle täyskunnostuksen ja mm. tuoneet paikalle omat roskikset.

Kaupunki peräänkuulutti, että monitoimialueille ei voi vaan mennä rakentamaan asioita, vaan alueiden käyttöön liittyvien päätösten pitäisi mennä kaupungin tarveselvityksen työryhmän kautta. Näin edetään tässäkin asiassa. Ikävä kyllä työryhmät kuitenkin kokoontuvat vasta syksyllä, joten prosessi saattaa venyä pitkäksi. Sillä välin skeittaajien oletetaan tyytyvän kiltisti kohtaloonsa ja odottamaan. Se kuinka kauan, on vielä auki. Se tuleeko monille ylipäätään uutta kaupungin hyväksymään puistoa on niin ikään vielä auki.

Vanhana skeittaajana tilanne kuulostaa liiankin tutulta. Olen itse kotoisin Turusta, jossa taisteltiin niin ikään monet vuodet kunnon skeittipuistoista ja halleista. Kun itse aloitin skeittaamisen Turussa taisi olla kaupungin toimesta kaksi, tai kolme ramppia, sekä liuta skeittaamiseen soveltuvia asfalttipuistoja, joissa skeittaaminen oli laillista niin kauan kunnes poliisit tulivat häätämään. Minnekään ei ollut luvallista jättää mitään omaa, joten itse tehdyt viritelmät päädyttiin piilottamaan pusikoihin ja metsiin yön yli. Niitä niin ikään vandisoitiin.

Nykyään Turussa ollaan otettu askel eteenpäin ja skeittajat ovat jo jollain tasolla saavuttaneet ihmisen aseman. Tuntuu kuitenkin pahalta ihan sydämenpohjassa asti, että Rovaniemellä eletään edelleen 90-luvulla. Skeittausta kun ei Suomessa oikein vieläkään mielletä rehelliseksi, jalkapalloon ja jääkiekkoon verrattavaksi harrastukseksi. Ei, vaikka Suomessa on skeitattu jo vuodesta 1977 asti. Ensimmäiset skeittauksen SM-kisat olivat 1979.

Kymmenen vuotta sitten Suomessa oli 50 000 aktiivista skeittajaa, joista mm. Arto Saari meritoitui aina Tony Hawk’s Underground-skeittauspelin hahmoksi. Sen jälkeen skeittaajat ovat vakiintuneet osaksi Suomen katukuvaa. Uusimpana aaltona longboarding, joka on onnistunut lyömään läpi yhä enenevässä määrin myös naisten urheilulajina. Lajille ollaan jopa perustettu omia kauppoja Suomen isoimpiin kaupunkeihin.

Skeittaus on halpaa. Harrastelijatasoinen skeittilauta ei maksa paljoa. Lajiin ei kuulu lisenssimaksuja, tai kuukausimaksuja. Toisin kuin jääkiekossa, tai jalkapallossa, skeittauksessa nuori saa valita ”oman joukkueensa” ja ”mennä harjoituksiin” silloin kun lystää. Skeittaus on erinomaista urheilua. Skeittaus kehittää lihaskuntoa tasaisesti, jonka lisäksi se kehittää kuntoa ja tasapainoa. Lisäksi mimmit tykkää skeittaavista jätkistä. Ja ihan samalla tavalla kundit tykkää skeittaavista mimmeistä, ja mimmit mimmeistä ja jätkät jätkistä. Tajusitte varmaan. Laji tuo siis nuoria yhteen siinäkin mielessä. Ei pakottamalla, vaan nuorien ehdoilla.

Skeittaus on mitä oivin harrastus.  Toisin kuin moni vanhempi tuntuu edelleen uskovan, skeittaava nuori ei välttämättä käytä huumeita, ryöstä mummoja, tai töhri seiniä. Päinvastoin, oman kokemukseni mukaan skeittaajat ovat usein melko fiksuja ja elämästä nauttivia ihmisiä. He ovat äärimmäisen sosiaalisia ja vahvoja persoonia. He kannustavat toisiaan ja pitävät toistensa puolia. He voittavat, sekä häviävät yhdessä. Sen lisäksi he eivät katso, tai arvostele toisiaan sosiaalisen taustan perusteella. Skeittipuistossa kaikki ovat saman arvoisia.