Nosto: Miespoika-ilmiö

(Kuva: Voice.fi)

(Kuva: Voice.fi)

Minun on pakko kirjoittaa tästä vaikka tämä nyt ei varsinaisesti liity mihinkään.

Sain tänään nimittäin tiedotteen, jossa ilmoitettiin että Emma Gaalan esiintyjäkattaus on valmis. Illan päättää Cheekin ja Robinin yhteisshow. Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki. Samassa tiedotteessa nimittäin ilmoitettiin myös, että myös (ja tiedotetta edelleen lainatakseni) Suomihopin pioneeri Redrama ja kansainvälisesti mainetta niittänyt Isac Elliot ovat valmistaneet yhteisesiintymisen. Jep, kuulostaa kyllä melko showlta.

Nyt on pakko kysyä, olenko ainoa jonka ihokarvat nousee pystyyn? Koska sekä Redrama (lähinnä ulkomailla), että Cheek (ainoastaan kotimaassa) ovat todella menestyneitä, ei tässä voi alkaa ainakaan suoriltaan vetelemään mitään viivoja lapsitähtien hypellä ratsastamiseenkaan. Vai voiko? Palataan siihen. Ainakin omaan makuuni tässä uutisessa oli jotain todella puistattavaa. Ehkä yksi syy on se, että olen nähnyt sekä Cheekin, että Redraman livenä. Cheekin keikalla lähinnä ihmetytti yleisön kiimaisuus ja humalatila, Redraman keikalla taas esiintymisen latteus ja kansainvälisen huipputiimin kanssa kirjoitetun biisin mitäänsanomattomuus.

Rap-artisti sanaa en kummankaan yhteydessä enää käyttäisi. Siinä missä Cheek on lähinnä ähisemistä ja vanhojen suomihittien kertosäkeiden sämpläämistä, Redraman uusi tuotanto läpsii Suomessa hyvin pitkälti elottoman R’n’B:n poskia. Mitä lapsitähdet Robin ja Isac Elliott sitten tuovat keitokseen? En tiedä Redramasta, mutta Cheekin yleisö ainakin näkemäni perusteella oli reippaasti yli kaksivitosta. Itse asiassa UMK-finaalissa esiintyneen Redraman keikan perusteella voisin veikata samaa, sillä ei hänen musiikkinsa tuntunut nuorta yleisöä juuri hetkauttavan. Onhan molemmilla miehillä mittarissakin jo reipas 30 vuotta.

Olisiko mahdollista, että tässä on sittenkin havaittavissa jonkinlaista nuoruuden lähteeseen kurkottelua? Ei välttämättä artistien puolelta, mutta ehkä levy-yhtiön? Nuorta yleisöä on pakko saada, tavalla tai toisella. Onhan tätä lapsiartistien kanssa ratsastamista käytetty aiemminkin markkinointivälineenä Suomessa, mitä nyt ainakin Rähinän artistien kanssa. Mieleeni muistuu ainakin Brädi, joka esiintyy (no kenenkäs muunkaan) kuin Robinin kanssa kappaleella Puuttuva palanen ja Uniikki (joo jälleen Robinin) Boom Kah-kappaleella.

Ja sanon vielä uudestaan,  että en halua osoittaa sormella artisteja tästä oudosta ”miespoika-ilmiöstä”, mitä Emma Gaala aikoo esitellä kahden aktin verran. Syyttävä sormeni heilahtaa levy-yhtiöille. Juuri niille samoille kullankaivajille, jotka ovat tuoneet Suomeen mm. äärimmäisen tehokkaiksi lahjakkaiden lasten esiinkaivuuntyökaluiksi havaitut laulukilpailuformaatit: Voice Kids ja KIDSing.

Eikös alkaisi pikkuhiljaa riittää? Nyt kun lapset kerta ollaan jo löydetty, heistä on tehty tähtiä ja heistä on koulittu viimeisetkin lapsuuden rippeet pihalle, niin pitääkö heidän kanssa vielä ottaa uusintakierros vanhempien lista-artistien kohdeyleisön laajentamiseksi. Välillä tuntuu siltä, ettei tällä bisneksellä ole mitään selkärankaa. Näin minä ainakin tämän ilmiön tulkitsisin. Vai väittääkö joku, että Cheek ja Redrama esiintyvät televisioitavassa, Yle kahdelta maanlaajuisesti esitettävässä gaalassa lapsitähtien kanssa ihan vain ”muuten vaan”?

7 kommenttia kirjoitukseen Nosto: Miespoika-ilmiö

  1. Lauri Lauri kommentoi:

    Vaikka mistään en mitään tiedä, niin on pakko tarttua tähän. Olen nimittäin itse hieman eri mieltä. Enemmän tässä haiskahtaa Grammyjen yhteistöiden kopioiminen kuin kyseisten artistien tai levy-yhtiöiden lapsipajatson tyhjentäminen. Cheek ja Robin ovat suht kiistatta tämän hetken kaksi isointa pop-tähteä Suomessa. Käy järkeen pistää molemmat lavalle samaan aikaan ja toivoa jättireaktiota. Redrama ja Elliot ovat menestyneimmät suomalaiset pop-tähdet maailmalla. Kait. Menestystä voidaan mitata monella tavalla. Mutta silti sekin käy jollain tasolla järkeen, ei tosin läheskään yhtä paljoa.

    Myöskään en menisi väittämään, että Cheek on pelkästään yli kaksvitosten juttu. Stadionia ja Jäähallia ei myydä kahdesti loppuun tuolla ikäsegmentillä, vaikka vetoaisi kaikkiin akselilla tynnyri-hipsteri-radiokuuntelija-juntti. Kyllä se lapsiinkin vetoaa ja väittäisin, että iso osa näiden keikkojen lipuista meni lapsiperheille, koska ikärajattomia keikkoja ei montaa ole. Sitä ikäakselia ei tarvitse kalastella tuon enempää.

    Mutta sinänsä voin tarttua huoleesi, koska lapsitähdillä ratsastaminen kestää vain aikansa ja rohkenen epäillä, ettei levy-yhtiöillä ole pitkän hännän suunnitelmaa heitä varten. Kun suosio laskee, niin uutta putkeen. Se on hieman kyseenalaista noin nuorien tyyppien kanssa.

    1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

      Vau Lauri! Kiitos hyvästä kommentistasi. Juuri näin, toivoinkin että kirjoitus herättää mielipiteitä. Vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, ettei kummankaan artistin meriittejä voi juurikaan kyseenalaistaa, olen edelleen sitä mieltä (täysin fiilispohjalta), että sekä Cheekiltä, että Redramalta puuttuu kuulijakunnasta se yksi tärkeimmistä segmenteistä, lapset.

      Voi tietenkin olla että tässä on apinoitu Grammyjä, se olisi ihan loogista. En katsonut kyseistä gaalaa tänä vuonna, niin en tiedä millaisia esityksiä siellä oli. Miksei jenkeissäkin voisi olla miespoika-ilmiötä? Nyt kun lapsitähdet ovat kuumempaa valuuttaa kuin punta ja taala yhteensä.

      1. Lauri Lauri kommentoi:

        Onnistuit, koska en uskonut koskaan puolustavani levy-yhtiöitä ja Cheekiä. Kerta se on ensimmäinenkin. :D

        En hirveästi lähde kertaamaan Grammyjen historiaa, mutta tänä vuonna esim. Daft Punk ja Stevie Wonder vetivät yhdessä ja tuoreemmista akteista yhdistyivät Kendrick Lamar ja Imagine Dragons. Miespoika-ilmiötä ei Jenkeissä oikein pääse syntymään, koska siellä ei samanlaista lapsitähti-ilmiötäkään ole enää Bieberin hiivuttua. Tai toki siellä on Disneyn masinoimat nimet, mutta niiden imago on niin tarkoin varjeltua, ettei heitä uskalleta päästää tekemään mitään riettaitten rokkarien, paljastelevien poppareitten ja vähintään kyseenalaisten räppärien kanssa.

        Itse taas väitän edelleen vastaan, että Cheekillä on jo lapset hallussa niin hallussa kuin nykyisellä tyylillään pystyy niitä haalimaan. Tai riippuu vähän siitä, mikä lasketaan lapsisegmentin ikähaitariksi. 0-5-vuotiaat saattavat häneltä puuttua, mutta eipä niitä Emma-gaalassa (EN KIRJOITA EMMA GAALA!!111) haalita. Redraman suosiosta en taas osaa sanoa mitään, koska mulle hän on edelleen se jäbä, joka istuu kakalla Street Musicin musavideolla.

        Niin ja mitä Elliotin ja Redraman yhteistyöhön tulee, niin on sille jo pohja luotu. http://www.youtube.com/watch?v=O-9bPbXxl_c

  2. June June kommentoi:

    Mä näkisin tän ennemmin niin, että kasvaville lapsitähdille koitetaan saada nuorten lisäksi myös aikuista yleisöä, entä niin, että Cheek ja Redrama kaipaavat lapsikuuntelijoita. Tiedä sitten.

    1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

      Pyöritin myös tuon skenaarion päässäni, mutta ainakin tällä hetkellä pitäydyn kannassani. Olen kuitenkin alkanut miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että tässä on ollut tavoitteena kerätä vaan mahdollisimman paljon ”nimeä” ja uskottavuutta muuten melko surulliselle juhlalle. Voihan olla, ettei Yle olisi edes suostunut televisioimaan koko gaalaa, jos kovimpia paukkuja ei oltaisi lyöty pöytään. F. ex. lavalla nähdään myös Haloo Helsinki! ja Jenni Vartiainen.

      Jos nyt kuitenkin ollaan realistisia, Emma Gaalan televisioiminen tänä päivänä on musiikkialan hiipuneen liekin viimeisiä lepatuksia. Pitäisi kai siis olla ylpeä, että alan vanhat ketut ovat saaneet Ylen yhteistyöhön kanssaan. Itsessäni gaala on jo pidemmän aikaa herättänyt myötähäpeän, säälin ja inhon tunteita. Nimim. Kutsua femmagaalaan odotellessa.

      1. Joonas kommentoi:

        Jaha, vastasin Junelle tuossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.