Nosto: Itkumuuri

(Kuva: Franco Folini / Flicker)

(Kuva: Franco Folini / Flickr)

Olen seurannut Facebookissa musiikkialan ihmisille suunnatun Kuka Mitä Häh?-ryhmän kehitystä pyöreän vuoden. Löysin ryhmän aikoinaan, kun blogini nostetiin ryhmässä keskustelunaiheeksi. Silloin ryhmän koko oli n. 1500 käyttäjää. Heistä n. 600 oli käynyt blogissani tuona päivänä. Tätä kirjoittaessa ryhmän koko on n. 2700 käyttäjää. Ryhmä on avoin kaikille.

Ryhmän kuvaus toteaa: ”Kuka? Monipuolinen joukko musiikkialan ihmisiä. Mitä? On kokoontunut Ylen aloitteesta miettimään, miten kotimaisen popularimusiikin hyvinvointia voisi edistää. Häh? Avaamme keskustelun kaikille aiheesta kiinnostuneille. Sen pohjaksi heitämme kysymyksiä pitkin kevättä. Aihe on laaja. Ja mielestämme hyvä. Ole mukana hyvinvoinnin edistämisessa ja liity ryhmään!”

Minä en ole ryhmän jäsen. Minut lisättiin kertaalleen ryhmään, mutta seurattuani aikani ryhmän tapaa keskustella asioista,  poistuin. Itkumuurille  kun harvemmin ilmestyy mitään positiivista.  Keskustelun yleisvire on teilaava, ja lähes poikkeuksetta kuolettavan negatiivinen, mutta koska ryhmä on avoin, olen silti aktiivisesti  seurannut sen kehitystä.

Mielestäni KMH:n aktiivisia peruskäyttäjiä on kahdenlaista tyyppiä. Edustan mielestäni sitä toista tyyppiä, ihmistä, joka unelmoi urasta alalla, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut sen saavuttamisessa. Toinen tyyppi taas on alalla paikkansa vakiinnuttanut, mutta alan huonosta tilanteesta katkeroitunut ihminen.

Tällä hetkellä ryhmän dynamiikka toimii jotenkin näin: Käyttäjä 1 postaa vaihtelevan olennaisen uutisen, tai artikkelin seinälle. Käyttäjä 2 ja 3 painavat tykkää nappia. Käyttäjä 4 esittää argumentin puolesta, tai vastaan. Käyttäjä 5 esittää käyttäjälle 4 vasta-argumentin, jonka jälkeen useampi käyttäjä liittyy keskusteluun ja keskustelu samalla liukuu raiteiltaan. Kunnes keskustelu ajautuu täysin ohi alkuperäisestä aiheesta kahden, tai useamman käyttäjän henkilökohtaiseen välienselvittelyyn, ja tämä voi kestää päiviä.

Minä en ole töissä musiikkialalla. Suhteeni musiikkialaan on tällä hetkellä blogin kirjoittaminen ja keikkojen järjestäminen. Olen pyörittänyt urani aikana marginaalimusiikkia julkaisevaa levy-yhtiötä, sekä myynyt keikkoja. Yritän koko ajan, niin paljon kun päivätöideni ohessa ehdin, mutta en ole vielä toistaiseksi saavuttanut mainittavaa menestystä. Kun mietin omia motiivejani liittyä ryhmään ja siinä käytäviin keskusteluihin, näkisin kaksi ajavaa voimaa: Ensimmäinen olisi luonnollisesti halu tuoda itseäni esille, onhan ryhmässä koko musiikkieliitti edustettuna. Toinen olisi tietenkin luonteelleni luontainen tarve olla eri mieltä ihmisen kanssa.

Koska ryhmä on avoin, voisin liittyä siihen milloin vain ja keskustella niin paljon kuin sielu sietää. Ryhmän kuvauksen perusteella se olisi jopa kannustettavaa, mutta onko oikeasti? Liittyisinkö ryhmään, tai sen keskusteluihin ”parantamaan suomalaisen musiikkialan hyvinvointia”? Mitä minä sille muka voisin? Enhän minä onnistunut parantamaan alaa edes silloin kun olin aktiivisesti osa sitä. Miksi siis liittyisin keskusteluun? Mitä annettavaa minulla oikeasti voisi olla? Ja vielä parempi kysymys minusta olisi kenelle?

Mielestäni KMH antaa valheellisen kuvan alan dynamiikasta. Alan hyvinvointia koskevat päätökset (lue: lehmänkaupat) tehdään pienissä pöydissä suljettujen ovien takana. Ei niihin ole mahdollista päästä vaikuttamaan. Joko tunnet ihmisiä, jolloin vedet aukeavat, tai sitten et. Kyynel.

Ja sen sijaan, että  liittyisin ryhmään, ja haaskaisin aikaani tuomalla itseäni esiin ja väittelemällä siitä kumpi on pahempi Spotify, vai soittolistaradio, kannan korteni kekoon siellä missä panostani arvostetaan, musiikkieliitin ulkopuolella. Vaikka DIY-toiminnalla ei pitkälle päästäkään, on siitä varmasti enemmän apua kuin tyhjänpäiväisestä lätinästä. Hyvinvoinnin kehittäminen, mitä KMH:kin näennäisesti ajaa, kun nimenomaan lähtee tekemisestä. Oli se sitten ruohonjuuritason puuhastelua, tai isompaa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.