En tiedä kuinka tunnettu artisti The Hearing on Tampereen ulkopuolella, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että Ringa Mannerin sooloprojekti on ainakin täällä kehä pirkanmaan sisällä tapetilla. Ja syystä. Kun kuulin ensimmäisen kerran The Hearingia livenä omistin vielä levy-yhtiön. Olisin jo tuolloin suostunut julkaisemaan kyseisen, silloin vielä todella lapsenkengissä olleen projektin debyytin ihan koska tahansa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, sillä Ringa sai taakseen parhaan mahdollisen leibelin GAEA/EXOGENICin ja osittain tästäkin syystä, ainakin täällä Tampereella The Hearing on puhuttanut paljon ja pitkään.

Luonnollisesti ensimmäisen asia mihin projektissa kiinnittää huomion on Ringan Pintandwefall-tausta. Monessa jutussa ollaan käsketty unohtamaan kaikki pinttarijutut ennen The Hearingin musiikin kuuntelemista ennakkoluulojen välttämiseksi. Sanoisin, että päinvastoin. On hyvin olennaista tietää minkälaisen taipaleen Ringa on artistina kulkenut ja miten hän on päätynyt tekemään The Hearingin kaltaista musiikkia. Lisäksi, Pintandwefall on todella todella aliarvostettu bändi. En usko, että moni bändiä väheksyvä on kuullut esimerkiksi uusimman Be My Baby-albumin, joka on todella hyvä levy, vaikka onkin kuorrutettu söpöillä lyriikoilla. Ei kaiken tarvitse olla aina 100% naama mutrulla tehtyä ollakseen hyvää ja kriitikoiden arvostuksen arvoista. Osa kyseisen levyn raidoista olisi mahtunut hienosti myös The Hearingin levylle.

Täytteelle ei kuitenkaan olisi ollut tarvetta, tai tilaa, sillä The Hearingin debyyttilevy Dorian on sellaisenaan enemmän kuin kelpo. Itseasiassa, Dorian on pelottavan hyvä levy. Olen kuunnellut sitä todella ahkerasti, enkä tunnu saavani siitä tarpeekseni. Levy-yhtiö lähettikin minulle onneksi levyä kaksin kappalein, ihan vaan siltä varalta, jos toinen kuluu puhki. Enkä ihmettelisi vaikka kulusikin. Jos The Hearing oltaisiin esitelty minulle nouseva brittiartistina, olisin veikannut, että hän olisi jo kiertänyt Two Door Cinema Clubin ja muiden lämppärinä ympäri maailmaa yms. Levyjä oltaisiin myyty kymmeniä tuhansia ja Facebookissa olisi sen 100 tuhatta fania. Kyllä te varmaan tiedätte, Kitsuné-meininkiä. Perus setti. Sen sijaan Ringan Facebookissa on 500 fania ja hän on silminnähden iloinen siitä, että hänen keikalleen on tullut 100 ihmistä. Jollain tavalla todella hienoa, koska The Hearing voisi olla yhden lisenssidiilin päässä huomattavasti isommista kuvioista.

Se löytyykö The Hearingille ottajia ulkomailta onkin täyttä tuurikauppaa. Ringan kaltaisia artisteja, niin kurjaa kun se onkin sanoa, on maailmassa todella monta. Dorian on kuitenkin sen verran vahva kokonaisuus, että uskoisin sen kantavan melko pitkälle. Lisäksi skandinaavisuus tuntuu tällä hetkellä olevan maailmalla valttia. Hyvännäköisestä musiikkivideosta (alla) erinomaiseen Everyday-kappaleeseen ei varmasti ole myöskään haittaa. Ja onhan levy-yhtiö/ohjelmatoisto GAEA:lla kokemusta artistien viemisestä ulkomaille.

Levyltä on vaikea lähteä erittelemään heikompia raitoja, tai huippuja. Kumpiakaan ei mielestäni ole. Erinomaisesti tuotettu (Pasi Viitanen, mm. I Was A Teenage Satan Worshipper) Dorian on kokonaisuus ja sen kappaleet elävät omaa elämäänsä. Jos suvantoja, tai kliimakseja etsii, niitä löytää jokaisesta raidasta. Sanoisin kuitenkin, että levyn tärkein kappale on  Nothing Special. Kyseinen raita on samaan aikaan todella koskettava, mutta myös ”voimauttava”. Dorianista on tullut minulle haluamattani erolevy ja kyseinen raita saa minut aina muistamaan, että vaikka joskus tuntuisi todella paskalta, kulman takana on aina toivoa. Ja vaikka kappaleen lopussa lauletaan ”And you will begin to see / How I was nothing special after all”, olen ihan täysin eri mieltä. Jokainen täällä on omalla tavallansa ainutlaatuinen.