Levy: Shantell Ogden – Better At Goodbye

(Kuva: WNSAC)

(Kuva: WNSAC)

Kivoin yllätys maailmassa on pehmustettu kirjekuori oven edessä. Varsinkin silloin kun se on lähetetty Nashvillestä ja osoitekenttään on kirjoitettu amerikkalaisella käsialalla kirjaimia, jotka eivät edes kuulu heidän aakkosiinsa. Kirjoitin joulukuun alussa blogissani miten amerikkalainen country-artisti Shantell Ogden onnistui pelastamaan huonon päiväni sähköpostillaan. Hän lupasi viimeisessä viestissään lähettää minulle, uudelle ystävälleen CD:nsä postissa, vaikka olinkin sanonut hänelle, etten aikoisi kirjoittaa siitä.

Sittemmin unohdin koko jutun. Aikaa kului ja CD:tä ei kuulunut, kunnes tänään postiluukku kävi. Pehmustettu kirje jenkeistä. Sisällä kolme Shatellin levyä ”minulle ja ystävilleni”. Lisäksi paketin sisällä oli ”a little Nashville surprise”, kitaran muotoinen Nashville-pullonavaaja, joka kaiken lisäksi on vielä jääkaappimagneetti! Kuinka siistiä? Juuri tällaisina hetkinä olen todella onnellinen siitä, että päätin joskus aloittaa bloggaamisen. Olen onnekas. Pitkälle ollaan tultu siitä hetkestä kun kirjoitin ensimmäisen juttuni. Silloin blogini nimi oli vielä The ones with wings. Kirjoitin Stockers!ista huonolla suomen kielellä, koska halusin auttaa heitä.

Nyt roolit ovat hieman muuttuneet. Olen viime aikoina ollut tasaisin väliajoin aika rikki ja sen sijaan, että minä olisin aktiivisesti auttanut artisteja tuntuu välillä siltä, että artistit ovat auttaneet minua. Shantell nyt viimeisimpänä. Sen lisäksi, että hänen sähköpostinsa ovat saaneet minut hyvälle tuulelle, hänen albuminsa Better At Goodbye on oikeasti todella hyvä. Kuten kirjoitin Shantellille sähköpostissankin, jos hän olisi suomalainen artisti ja pystyisi tarjoamaan yhtä laadukasta kamaa suomalaisille, olisi hän täällä stara.

Minulla ei ole hajuakaan miten Shantell on menestynyt äärimmäisen kilpailuilla Nashvillen countrymarkkinoilla. Todennäköisesti ihan ookoosti. Tuskin mitenkään super hyvin, koska kilpailu on ankaraa ja ykkösartisteilla on isot koneistot takanaan. Juuri siksi ehkä onkin mielestäni äärimmäisen siistiä nostaa Shantellin musaa esiin tässä tamperelaisessa blogissa, joka on kirjoitettu suomeksi suomalaisille. Eipä varmaan uskonut Shantell itsekään, että hänestä vielä kirjoitettaisiin Suomessa. Nyt kirjoitettiin, oikukasta. Maailma on siisti paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.