Monsters Of Pop, indiemusiikin sisäfestivaali juhlittiin tänä vuonna torstain ja lauantain välisenä aikana (19.-21.9.) Tampereen Telakalla, sekä Klubilla. Esiintyjiä oltiin saatu kaavittua kasaan täysi laidallinen aina pienistä nousevista yhtyeistä vakiintuneisiin jyriin. Alkuperäisenä tarkoituksenani oli kattaa koko festivaali torstaista lauantaihin, mutta sattumuksien summana päädyin puhaltamaan leikin kesken jo perjantain jälkeen.

Festivaali oli erittäin viihtyisä. Telakan tunnelma on lyömätön ja kun päälle heittää loppuun myydyn Klubin, niin avot. Olutta juotiin ja tupakkapaikalla keskusteltiin. Sanoinko jo, että festivaalin ohjelmisto oli jälleen täysin omalla tasollaan. Tänä vuonna opin arvostamaan niin aikaisia showtimeja (Telakalla soitto alkoi jo kello seitsemältä), kuin myös yleisöä, joka oli löytänyt paikan päälle ajoissa. Vaikutti siltä, että jokaiselle yhtyeelle riitti yleisöä. Monsters Of Pop on yksi niistä tapahtumista, johon ihan oikeasti tullaan katsomaan bändejä.

Tällä kertaa tein liveraporttia vähän ammattimaisemmin. Otin kuvat itse ja tein niille vähän kuvamuokkaustakin. En leveile, laatu on paskaa, mutta ainakin yritin. Pidin kirjaa älypuhelimellani kaikesta mitä lavalla tapahtui, ettei vain pääsisi yksityiskohdat karkaamaan. Voin sanoa, hullujen hommaa. Eihän keikasta voi mitenkään nauttia älypuhelin kädessä. Tai sanotaanko, että tuli syötyä muuten todella todella nautinnollisilta illoilta pohja pois. Kivaa oli silti ja ajattelin tässä, että kun kerran kirjasin, ja siellä oli ihan hyviä läppiä, niin kirjoitetaan tämä raportti ns. muistiinpanomuotoon. Aloitetaan torstaista.

Lopun ajan mies. Howard Sternin näköinen mies. Muistuttaa Tommia. ”Huonosta livearviosta turpaan”-oloinen look. Jotain Pimeysmäistä. Sitten taas post rockia, hämmentävää. Death Hawkseilla ollaan käyty. Keikareita, hyvännäköinen bändi. Laura Moisio. Kauniita kappeleita. Outoja katseita. Ehkä jopa liian erilaisia biisejä keskenään. Basistin viikset – ehkä lokakuussa? Pakko saada. Huh mitkä stemmat. Takaaajorokk flirttailu jees, länkkärihyivittu.

Satan’s fingers. Ei niin söpö enää. Rokimpi, rohkeampi, mutta edelleen melko anteeksipyytäväinen. Etäinen, ollakseen näinkin rakastettava. Yläkerta kenties täydellinen paikka heille. Ompa yleisöä paljon. Pintandwefallmäisyys puskee läpi. Ehkä myös toinen bändi – mikä sen nimi oli? Söpöily kääntyy bändiä vastaan. Pariskunta? Hyvä meno. Reversed The Ting Tings. Voodoobiisi toimiiiii. Eläinteema, hyi, ei jatkoon.

Kytäjä. Todella todella ylihintaisen Karibian rantaloman hissin soundtrack, mikä tää juttu on? Hyväntahtoinen yllättäjä?  Varma mielipiteen jakaja. ”Laukunkantaja, en ole varma pidänkö lomastani. Soundtrack hotellissa on vähän outo”. Vie brittien sateisille alangoille. Sinne Radioheadin kaveriksi. Mikä tää juttu on? Sillisalaatti. Betrayal At Bespin – painitteko samassa genressä? Elokuvamusaa, sinemaattista, sitähän tämä on. Riittääkö trio livessä? Hämmennys. ”Hei kuuletko minua? Jos kuulet, niin tule”. Onko toi Ville Leinonen?

Muuan mies. Tästä on puhuttu. Olikos tää joku niistä tulevaisuuden tusina bändeistä? Romantisoitua humputtia. Semi tiukkaa soittoa, hyvä bändi. Onkohan kitaristi Talmud Beachista? Eikös se Räjäyttäjät-basistikin ole Talmud Beachista. Jätkät on esillä, hyvä niin. Risto, parhaimmillaan. Lyriikat lasten suusta. Laulu aaöh, en tiedä. Pedro Hietanen, tuodaanko Pedro takaisin? Onko pakko. Mustahattumies, ei enää. Höpö höpö höpinää. Onko tällainen musiikki muodissa?

Räjäyttäjät. No nyt sitä vaaraa! Mitä jumalauta? Tätä on odotettu vuosia. Olenko mä edes koskaan nähnyt tällaista. TVO, Turku, vuosi 2004. The Heartburns. Mitä Teemu Bergman tekee täällä? Soitto tiukkaa, jäbät selvästi kännissä. Räjäyttäjät. Saavat muut bändit näyttämään vitsiltä. Hiki virtaa, paljasta nahkaa. Eipä olisi uskonut, että karvainen puolialaston mies voisi haista näin hyvältä. Ovatkohan käyneet saunassa ennen keikkaa? Jouni Hynynen ja Mikko Meriläinen. Onkohan ne frendejä? Transsi syvenee, vaatteet vähenee.

Polar motor. Ompa epätrendikäs trendibändi! Seksirokkia, sitten post rockia, sitten jumittelurokkia, sitten takaa-ajorokkia, missä menee raja? Avaruuz. The Streams. Cowboy-synisti – kuuma look. Death Hawks-kytkös, pakko olla. Onko toi JESSEn rumpali? Nää on varmaan skenejätkiä. Eivät näytä tutuilta. AOR. Pientä pahapoikanamuttelua. Taas slovari, ei jaksaisi. Meno on parasta. ”Waves are turning oceans burning”, mikä pätkä. Miten ois ”Foreskin is turning penis is burning”?

Sarah Kivi & Non-orchestra. Jenni Vartiainen-look. Ei ole pettänyt koskaan. Toimii. Vähän Tiiu Helinämäistä neppailua. Soittaako toi jäbä mikserillä? Pakko siellä jotain muutakin tapahtua. Matkalaukkusetti – miksi? Eikö voisi tykittää oikeilla rummuilla? Oikealla bändillä? Ei tarvitsisi enää soittaa mikseriä. Makea ääni, todella hyvä solisti. Tätä voisi kuunnella enemmänkin. Telakan etuosassa yleisön mentävä aukko. Miksi jengi istuu? Eihän täällä uskalla edes pieraista. Voi Sarah raukkaa. Luuli tulleensa rokkibileisiin, mutta tulikin kirkkoon. Hävettää. Miksi täällä on näin hiljaista. Onneksi lavalla on hyvä meno, yleisössä ei ainakaan ole. Hävettää.

Yast. Hyvännäkösii ruåtsikollei. Korgit sylissä, rock. Surisee samalla tavalla kuin Suomessakin. Bass was f*cking loud, I mean guitar. Kitarasta meni kieli rikki. Eikö kukaan oikeasti voi lainata ruotsalaiselle skebaa? Käytöstavat? Tervetuloa Suomeen. Yleisö katselee kenkiään. Osa näyttää siltä, että nyt vituttaa. Biisien jälkeen kyllä hurrataan. Outoa. Yhdentekevät biisit, soundit kusee. Mew-biisi oli kova. Eturivissä kaveri koittaa blokata melua sormillaan. Ei samperi. Ruotsipoika soittaa lujaa. Oikein. Telakalla nukutaan. Nyt oikeisiin bileisiin.

Death Hawks. Nyt on jäbien meininki kasvanut. Vähän erikokoinen show kuin hukkatilan konttikeikalla. Wow. Yleisöä on paljon. Se diggailee. Valot, soundit, napis. Hetkonen – JESSE / Polar Motorin rumpali mikserin takana? Nää jäbät tekee kaikkea. Teemu ”fakin” Markkula, siinä on kova jätkä. Mäkin haluaisin olla yhtä kova jätkä. Lattia on tahmea, kenkä jää kiinni. Haluaisin tanssia, mutta yleisö vain keinuu. Punchia, nyt potkii. Rakastan Klubin äänentoistoa. Teemu is king. Jamirokia. Epic sax guy. Ylivertaisuutta.

Sydän, sydän. Jäbä yleisöstä vie lavalle viiniä, ja nyt se on bassossa. Mitä tapahtuu? Flykt daivaa yleisöön, keikka ei ole edes vielä alkanut. Totaalinen rock ’n roll show. Miksi lavalla on ohukainen ja paksukainen juomassa viinaa. Juottavat yleisöä? Räsänen ei näe tänne. Kaveri lähti menemään. Pihvi perunoilla ja salaatilla on ok, mut salaatti ja murskattu pihvi sekotettuna perunamuusiin ei oo ok. Rakastan sydän, sydäntä. Teema papit, vai Tahdon 2014? Kaksi rumpalia. Hyvä idea, toimii. Leikkaako ne oikeasti tukkaa lavalla? Enpä ole tällaista nähnyt ennen. Settilistana paperilautanen, edelleen. Omani kehyksissä, edelleen.

Katsokaa ao. video, aivan järjetöntä.