Lavalla: ÄH folk

(Kuva: Jukka / WNSAC)

(Kuva: Jukka / WNSAC)

Elokuun lopulla kesän viimeisinä lämpiminä päivinä (To 29.8.) järjestetty ÄH folk-tapahtuma oltiin nostettu jalustalle kulttuuritärppinä Valoa-liitteessä. Ja syystä, sillä olihan illan kattaus  todella hyvä. Illan esiintyjät edustivat laajan folk-genren eri ääripäitä, pääesiintyjänä hyvässä nosteessa oleva, myös Nuorgamin listoille noussut UTU. Näin alkuun mainittakoon, että aamutyöläisenä ja bussiaikataulujen orjana jouduin jättämään UTU:n keikan välistä, joten tämä juttu koskee vain illan kahta muuta esiintyjää. Molemmat tamperelaisen ohjelmatoimisto ÄH Managementin yhtyeitä.

Kuten aamulehden arviosta kävikin ilmi, tapahtuma ei kerännyt mairittelevasti yleisöä. Tämä on sinäänsä outo asia, sillä ei Tampereella nyt niin paljon hyviä iltoja järjestetä, etteikö yleisöä pitäisi riittää. Uskoisin, että ÄH folk sai tällä kertaa päälleen ns. Yo-talon kirouksen. Yo-talo kun on yleisömääriltään aina täysin arvaamaton.

Illan avasi porilainen nuori singer-songwriter Joosua, joka jostain syystä puhui itsestään välispiikeissä kolmannessa persoonassa.  Olen tutustunut Joosuaan kunnolla vasta hänen muutama viikko sitten julkaiseman promolevynsä myötä. En tiedä mistä edes aloittaa tämän kaverin kanssa. Tai no, laita yllä oleva video pyörimään ja kerro minulle kommenttikenttään mitä mieltä olet. Minä sanoisin, ja ennen kaikkea toivoisin, että Joosuasta kuullaan lähitulevaisuudessa vielä paljon. Tiedän, että minä ainakin aion ottaa hänen Saima Harmaja-levynsä vielä tarkempaan käsittelyyn täällä blogin puolella. Joosua esiintyi duona. Silti koin, että lavalta ei tavallaan puuttunut mitään. Kappaleet olivat hyviä sävellyksiä ja kaksikko esitti ne itsevarmasti. Laulu oli puhdasta ja lyriikoista sai selvää. Joosua toi jollain tasolla mieleeni Minä ja Ville Ahosen. Sanoisin, että Joosua on Ahosen popimpi ja vähemmän kokeileva pikkuveli. Vähän niinkuin A Perfect Circle oli aikoinaan Toolille.

Illan toisena esiintyjänä ja oman iltani viimeisenä esiintyjänä esiintyi turkulainen Corde Lisse. Olen seurannut yhtyeen lyhyehköä uraa vierestä jo jonkin aikaa. Ensimmäinen iso muutos, minkä huomasin oli laulukielen muuttaminen englannista suomeen. Siitä isot pisteet, sillä nyt bändin muuten ehkä vähän oudolta tuntuva sirkuskonsepti saa tuekseen kansankieliset ja ymmärrettävät lyriikat, joiden tarinoista kuulijalla on helppo ottaa koppi. Toinen iso muutos, jonka huomasin oli naisvokaalien lisääntynyt käyttö biiseissä. Voi pojat, hyvä ratkaisu, sillä viulua erinomaisesti tykitellyt Alina Lehti nosti itsensä loistavaksi taistelupariksi liidilaulaja Mikko Hyökille. Corde Lissen setti huipentui omissa silmissäni upeaan duettobiisin, jonka nimeä en ikävä kyllä saanut bongattua. Saat kuitenkin tsekattua siitä klipin yllä olevasta videosta. Bändi soitti erittäin hyväntuulisen ja ennen kaikkea energisen keikan, josta ei voinut jäädä kenellekään huono fiilis. Keikan jälkeen jaksoi hymyillä vielä kotimatkalla bussissakin, vaikka tieto UTU:n missaamisesta kalvoikin vähän sydämen pohjasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.