Jes! Tänään on vihdoin se päivä, kun pääsen ensimmäistä kertaa soittamaan livenä ihmisille lempilevyjäni. Tapahtumapaikkana tottakai Tampereen kehräsaaressa sijaitseva Ravintola 931, tuo boheemien ja urbaanien kaupunki-ihmisten suojapaikka, pyhättö. Hauska juttu. Aiemmin tänään olin huolissani siitä, onko minulla tarpeeksi suomalaista musiikkia. Kun kävin levyhyllyäni läpi, huoleni kääntyi ympäri. Miten ikinä saan kaikki suomalaiset lempikappaleeni mahtumaan yhteen iltaan. Ja settinihän kestää siis yli 5 tuntia.

Armottoman rankkauksen tuloksena mukaan tarttui yhteensä 62 levyä, toinen toistaan parempia ja legendaarisempia. Ajattelin näin iltaa odotellessa esitellä teille muutaman vähän oudomman levyn pinostani.

DAISY – A Rock Odyssey Through Time And Space

Harva varmaan muistaa enää turkulaista Daisy-nimistä indierock-yhtyettä. Legendaarisen Elements levy-yhtiön viisi vuotta sitten julkaisema albumi kuitenkin on yksi omista suosikkilevyistäni Suomi-indien saralla. Albumi nauhoitettiin kahteen kertaan. Yhtyeen treenikämppästudio, jolla alkuperäinen levy tehtiin, tuhoutui nauhoituksia myöden tulipalossa.  Ja uudelleen äänittäminen kyllä kannatti, vaikka taloudellisesti levy tuotti varmaan tekijöilleen aimo loven kukkaroon. Astetta parempi syy laittaa tämä levy tänään soittoon.

Myne – S/t (Liemi edition)

Olen saarnannut teille aiemminkin turkulaisesta Mynestä. Ehkä potentiaalisin suomalainen demotason yhtye kautta historian. Yhtye julkaisi yhden pitkäsoiton, joka ikävä kyllä ei yltänyt lunastamaan sille asetettuja odotuksia. Lähinnä siksi, että yhtye oli jossain kahden EP:nsä ja pitkäsoiton välissä kääntänyt musiikillista kelkkaansa 90 astetta. Lopputuloksena sekava, tylsähkö, progevaikutteinen emolevy, jolla on muutama timantti biisi, that’s it. Tänään soittoon pääsevä (itse levy-yhtiö-herran mukaan nimeämäni) S/t (Liemi edition) taas on parasta ikinä. Se nimittäin pitää sisällään yhtyeen kaksi EP:tä ja muutaman demon. Näitä itse poltettuja levyjä ei monella pojalla ole ja vaalin omaani kuin Saharaan eksynyt turisti vesipulloaan.

Kuolleet Intiaanit – S/t (EP)

Ja nyt kun harvinaisuuksista puhutaan, niin miten olisi vuonna 2004 Riemu levy-yhtiön julkaisema Kuolleet Intiaanit-EP. En ole ihan varma kuinka monta EP:tä yhtye on julkaissut, ja kuinka moni omistamani on sarjassaan. Ihan sama. Harvinainen palanen historiaa ja itselleni todella rakas levy. Muistaakseni hankin levyn yhtyeen Provinssin keikan jälkimainingeista, olisikohan vuosi ollut 2005(?). Aina silloin tällöin huomaan kaipaavani Kuolleita Intiaaneja todella paljon. Kumpa yhtye tekisi vielä comebackin.

Traffic Island – S/t (Demo)

Jos sanoin, että Myne oli potentiaalisin demobändi ikinä, niin unohdin Traffic Islandin. Yhtye nimittäin oli aivan törkyisen hyvä, ennen sainausta Universalille. Tiedän, että on kliseistä väittää, että major levy-yhtiöt pilaavat bändejä, mutta totta se on. En ole parempaa demoa kuullut ikinä, tai no, ainakaan Mynen lisäksi. Intohimoa, virheellistä soittoa, hiomattomia sovituksia ja soundeja. Täydellistä!  Traffic Islandin pääkaksikko vaikuttaa nykyisin niin ikään loistavassa Yournalist-yhtyeessä, joka julkaisee piakkoin toisen albuminsa.

Koria Kitten Riot – S/t

Solmu levy-yhtiön vuonna 2009 julkaisema Koria Kitten Riotin debyytti on jo ainakin itselleni ihan legendakamaa. Levyssä on kaikki kohdillaan. Kappaleet ovat kauniita kuin ensimmäisen kylpynsä saanut kissanpentu. Haikea tunnelma kannattelee kuulijaa koko kunnianhimoisen 41 minuutin albumin. Levy on kierrätyspahvikansiaan myöden yksi hienoimmista suomalaisista albumeista ikinä. Voiko superlatiiveja käyttää liikaa? Ei mielestäni. Mutta miksi KKR ei enää tee näin kauniita kappaleita?

Cassie – Something You Always Wanted To Hear (EP)

Käsin numeroitu viidenkymmenen levyn painos. Ei välttämättä silti mikään keräilyharvinaisuus.  Samapa tuo, sillä arvostan omaani todella paljon. Minun levyni on muuten numero 49, jos jäi mietityttämään. Todella hienoa post rockiin niiaavaa kamaa. Etenkin kappale Tin cans and string. Yhtyeen debyytti jäi mielestäni vähän tätä EP:tä heikommaksi, mutta Cassiesta tullaan vielä kuulemaan. Yhtye valmistelee paraikaa toista albumiaan. Odotan sitä innolla. Nippelitietona voisin kertoa vielä, että yhtyeen solisti Sofia on nykyisin töissä Yle X:llä juontajana. Saa nähdä vaikuttaako se yhtyeen tulevaisuuteen miten, jos mitenkään.

Smokesuit – The Dead (EP)

En ole ihan varma mitä kautta löysin seinäjokelaisen Smokesuitin. Olen kuitenkin puolittain fanittanut yhtyettä löytöhetkestä asti. Kun olin Seinäjoen Warttibaarissa keikalla oman bändini kanssa, huomasin baaritiskillä myynnissä olleen EP:n ja vein sen kotiini. Tuota EP:tä onkin nyt tullut luukutettua melkoisesti ja tänään illalla luukutan sitä taas vähän lisää. Näin Smokesuitin comeback-keikalla Seinäjoella MARS-tapahtumassa viime vuonna. Keikka oli pienoinen pettymys, sillä yhtyeen uudet kappaleet eivät olleet yhtä hyviä kuin The Deadin vahva nelikko. Erinomaista ja todella valmiin kuuloista kamaa kautta levyn, huh huh.

Dead Bitches Brew – Nyrkki

Viimeisenä, mutta ei missään tapauksessa vähimmäisenä helsinkiläisen Dead Bitches Brewn tänä vuonna julkaisema debyyttialbumi Nyrkki. En oikein tiedä miten voisin parhaiten kuvailla yhtyeen musiikkia. Akustisella kitaralla ja djembellä säestettyä turpaanvetorockia pilke silmäkulmassa. Yhtyeen keikka Lepakkomiehessä viime vuoden puolella jäi itselleni yhdeksi vuoden parhaista. Samaa voisin sanoa yhtyeen debyytistä. Se on aivan mielettömän kova. Kuusitoista biisiä oltaisiin varmasti saatu editoitua 10 biisin tiukkan nippuun, mutta jos yhtyeen nimi on Dead Bitches Brew, ei loogisia ratkaisuja oikein osaa odottaa. Loisto levy ja hienoja biisejä.