Elämä: Kaleva Suomen NYC

(Kuva: Kaleva 50-luvulla / uta.fi)

(Kuva: Kaleva 50-luvulla / uta.fi)

Synttärit tuli, synttärit meni. Niistä selvittiin hengissä, minä ja kissat. Kerron vain sen verran, että sisuunnuin ja kutsuin kavereita kylään. Kyllä kannatti. Sen sijaan, että olisin juhlinut syntymäpäiviäni yksin ja kironnut elämääni, sain lämpimän muiston yhden lisävuoden kylkeen. Ihmisiä tuli, ilta oli mukava ja juomaa meni. Tänään on ollut pää kipeänä. Tuo pääsärky muistuttaa minua siitä, että eilen oli kivaa.

Olen viettänyt päivän lukemalla Patti Smithin kirjaa Ihan Kakaroita. Sain kirjan lahjaksi ja olen nauttinut siitä täysin sydämin. En ole lukeva ihminen, tai en ainakaan ole ollut. Koko lukemisprosessi on ollut erittäin mieluinen. Sen lisäksi, että olen kahlannut kirjan muutamassa päivässä yli puolivälin, olen huomannut, että vaikka olen keskittymishäiriöinen ihminen, pystyn lukemaan kirjaa pitkiä pätkiä herpaantumatta. Lukeminen rauhoittaa minua. Se vie toiseen maailmaan. Maailmaan, jossa osaan keskittyä.

Pattin tapa kirjoittaa on lumoava ja yksityiskohtainen. Ottaen huomioon, että kirjassa käsitellään yli 40 vuotta sitten tapahtuneita asioita, on uskomatonta kuinka yksityiskohtaista kerronta on. Patti on elänyt nuoruutensa hyvin erilaisessa paikassa kuin minä omaani. 60-70-luvun New York City kuulostaa kaikessa karuudessaan tarunhohtoiselta paikalta. Olen suuri NYC-intoilija. En ole käynyt siellä, mutta olen aina halunnut mennä. Pattin kertomukset ovat kuin ruokaa sielulleni.  Hänen kertoessa yksinkertaisesta ja köyhästä, mutta vapaasta elämästään, koen oman elämäni turhamaiseksi ja tyhjäksi. Sitten taas, elän juuri niin kuin olen valinnut. Aivan kuten Pattikin eli. Tietenkin Kaleva ei ole Brooklyn, vaikka kuinka kuvittelenkin sen olevan.

Toivon, että tällä kertaa pystyn pitämään kiinni lukemisharrastuksestani. Nyt kun kantava teema elämässäni tuntuu olevan kehittyminen paremmaksi ihmiseksi, olisi paikallaan saada vähän sivistystä korvien väliin. Välillä kärsin lukemattomuudestani. Koitan peitellä sitä huumorintajulla. Haluan tähän loppuun jakaa kanssanne biisin. Se ei nyt suoranaisesti liity postauksen teemaan mitenkään, mutta ehkä jollain tasolla kuitenkin tämän hetkiseen fiilikseeni. Kyseessä tamperelaisen Gynä ja Rike feat. Laura Moision Matkalaukku. Esittelin kavereiden proggiksen vanhan blogini puolella viime elokuussa. Huhun mukaan ovat pistämässä ensi vuonna Puolista päivistä täysiin öihin-nimistä pitkäsoittoa pihalle. Todella nastaa musaa.

4 kommenttia kirjoitukseen Elämä: Kaleva Suomen NYC

  1. Alice Alice kommentoi:

    Tuo Patti Smithin kirja on ihan mahtava!!! Ostin sen kesällä Wienistä ja ahmin sen reissussa ollessani parissa päivässä ^__^

    1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

      Joo, vitsi jos löytyisi vaan enemmän tällaisia! :)

      1. Alice Alice kommentoi:

        Nyt mä täällä heti mietin, että mitäs sellaisia voi olla.. :D Luepas Deborah Curtisin ”Touching From A Distance” (on se suomennettukin)!

        1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

          Joo, hei tuota kirjaa onkin taidettu kehua mulle aiemminkin! :) Pitänee laittaa lukulistalle. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.