Olen viime aikoina miettinyt paljon joulua. Minulla kun on aina ollut hyvin ristiriitainen suhtautuminen jouluun. Kun olin pienempi joulu oli aina todella odotettua aikaa. Lahjat, lomaa koulusta, jouluruoka, yhdessäoloa perheen kanssa. Kaikki kivoja asioita, joista varsinkin pienempänä osasi varauksettomasti nauttia. Isommaksi kasvaessa joulun todellinen luonne kuitenkin alkoi valottumaan. Jouluressi, paine ostaa oikeanlaisia lahjoja, kulutushysteria, ylensyöminen, alkoholinkäyttö, pinnallista välittämistä muuten laiminlyödyistä ihmissuhteista. Lapsena näkemäni kivat asiat alkoivat katoilemaan yksi kerrallaan. Ensin lähti lahjat, tai ainakin suurin osa lahjoista. Sitten lähti lomat, vuorotyöläisenä kun niitä ei ole. Sitten yhdessäolo perheen kanssa, koska heidän luokseen ei päässyt ja lopulta jouluruoka, koska valmiudet valmistaa jouluruokaa loistivat puuttumisellaan.

Ajattelin kuitenkin tänä vuonna petrata. Vietän jälleen joulua yksin, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että jouluni tarvitsisi olla masentava. Joulu kuitenkin on pohjimmiltaan aikaa, jolloin muina aikoina niin kovin kiireisen ihmisen on lupa potkaista villasukat jalkaan ja upota sohvan perälle useammaksi päiväksi. Minulla on siihen yhtä lailla mahdollisuus. Tosin sen sijaan, että rauhoittuisin perheeni, tai rakkaan kanssa, minä vietän jouluni kahden persialaisen kissan kanssa. Olen jo suunnitellut lukevani kirjan, joka on odottanut lukemista viime joulusta asti. Lisäksi ajattelin kuunnella rauhassa musiikkia, jolle minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Saatan jopa pelata pleikkaria, joka on nyhjöttänyt pölyä keräämässä aina siitä asti kun muutin Kalevaan.

Mikään muu, kuin minä itse, ei seiso minun ja lämpimän joulun välissä. Silti se, että tuo muuttuja on juuri minä itse pelottaa jonkin verran. Jouluna ihminen on tunnetusti yksinäisimmillään ja koska olen tänä vuonna vain 3 päivää joulun pyhistä ja välipäivistä töissä, tarkoittaa se, että minulla todella paljon aikaa tutkiskella pitkän yksinolon vaikutuksia joulusta nauttimaan pyrkivään ihmiseen. Onkin täysi mysteeri millaisia fiiliksiä joulu tuo tänä vuonna mukanaan. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, sillä olen viime aikoina ollut onnellisempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Lisäksi tunnen muitakin, jotka pyrkivät selviämään joulun pyhistä yksin. Voinhan aina tukeutua pahan paikan edessä heihin. Sitä paitsi, onhan minulla kuitenkin kissat. Maailmassa kun on paljon sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole edes eläimiä seuranaan vuoden yksinäisimpinä päivinä.

Kunnon Elämä-päivitys olisi hyvä aina lopettaa musiikkiin. Tällä kertaa musat on vähän kortilla. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne kappaleen, joka oleellisesti liittyy aikaan, jolloin joulu oli vielä mielestäni hyvää aikaa. Kyseessä on kanadalaisen Hot Hot Heat-yhtyeen kappale Let Me In, joka julkaistiin Happiness Ltd.-levyllä vuonna 2007. Satuin vahingossa törmäämään yhtyeeseen tänään kuunneltuani Arctic Monkeysin AM-levyä. Kovasti on samoja elementtejä molemmilla levyillä. En vieläkään ymmärrä miksi Hot Hot Heatista ei tullut isompaa bändiä oman julkaisunsa jälkeen, bändi oli kuitenkin noihin aikoihin vielä Warnerin listoilla. Oli miten oli, minun joululahjani teille. Linkki mielestäni yhteen maailman parhaista indierock-levyistä ikinä!