Elämä: Being John Lahtinen

 

(Kuva: alphacoders.com)

(Kuva: alphacoders.com)

Täytän huomenna vuosia. Syntymäpäivät ovat ahdistavampia kuin joulu. Ainoa merkittävä ero on se, että yksittäisten ihmisten syntymäpäivät eivät oikeasti kiinnosta ketään. Piilotin jo kaksi vuotta sitten Facebook-profiilistani syntymäpäiväni, koska koin ahdistavaksi saada onnitteluviestejä tuiki tuntemattomilta ihmisiltä. Tänä vuonna olen vienyt syntymäpäiväahdistukseni uudelle tasolle. Olin aikeissa kutsua ihmisiä kylään huomenna, mutta Facebook-eventtiä kasailessani kehoni valtasi pelkotila, entä jos kukaan ei tule, entä jos ketään ei kiinnosta. Pelko ei ollut tuulesta temmattu, sillä viime vuonna niin ikään viime hetkellä kasatuilla syntymäpäivilläni oli aluksi silloisen tyttöystäväni lisäksi yksi vieras. Toki illan mittaan juhliin saatiin haalittua mm. 6 vaihto-oppilasta ja yksi tuttavapariskunta, mutta ymmärrätte varmasti pointin. 

En halua kuulostaa vässykältä. En ole luonteeltani ollenkaan sellainen. Olen vain huomannut, että ihmisten saaminen paikkaan kuin paikkaan tänä päivänä – oli sitten kyse syntymäpäivistä, keikoista, tai vaikka ilmaisen ruuan fiestasta on  äärimmäisen vaikeaa. Ihan kuin ihmiset olisivat huomattavasti tarkempia ajankäytöstään, vaikka usein vaihtoehdot ovat joko jäädä kotiin tai lähteä ulos. Ongelma ei välttämättä ole kuitenkaan niin yleinen kuin ehkä luulen, voihan olla, että ongelmani johtuu siitä, että kaveripiirini koostuu pääosin pariskunnista. Tiedättehän pariskunnissa kun on jo valmiiksi kaksi ihmistä. Oman kullan kanssa kotona löhöily on sitä paitsi  mukavaa mutta myös täysin sosiaalisesti hyväksyttävää.

Sain onnistuneesti hilattua itseni joulun läpi. Se ei loppujen lopuksi ollut edes mitenkään vaikeaa tai edes epämiellyttävää. Päin vastoin. Vietin laatuaikaa kissojen kanssa jotka toden totta nauttivat siitä, että isä oli vihdoin pitkät pätkät kotona. Söin itsetekemääni einespohjaista jouluruokaa, joka itseasiassa maistui aika pitkälti siltä miltä muistan jouluruuan maistuneen. Katsoin hyviä leffoja ja kirjoittelin Facebookiin hölmöjä vitsejä. Eilen viihdytin itseäni vielä muutamalla SOL-oluella ja NHL 13-pelillä. Luin jopa Patti Smithistä kertovaa kirjaa ja nautin siitä.  Silti ajatus siitä, että joudun lusimaan vielä yhden juhlapäivän lisää tuntuu vastenmieliseltä. Syntymäpäivät on rankkoja. Sen lisäksi, että vanhenee vuodella, joutuu vielä käsittelemään siihen liittyviä vaikeita teemoja. Ja kaiken lisäksi vielä yksin. 1st world problems: Rankkaa olla ihminen.

2 kommenttia kirjoitukseen Elämä: Being John Lahtinen

  1. Anna Anna kommentoi:

    Hyvää synttäriä!

    Meikä vietti joulun ekaa kertaa yksin, Turussa. Yleensä oon lähtenyt lusimaan pyhät Ivaloon. En tiedä oliko joulumieltä enemmän vai vähemmän kuin ennen, mutta tajusinpa ainakin, että kyllä se joulu tulee ilman yökirkkoa, joulukuusta ja Lumiukkoakin.

    1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

      Kiitti Anna! Joo, ei siihen jouluun onneksi kuole, vaikka yksin viettäisikin. En voi sanoa kyllä juurikaan nauttineeni viimeisistä päivistä, mutta ei ne kärsimystäkään olleet. Sulla tosin ollut varmaan vielä syvällisempi jouluaika, kun kerta suku asuu noin kaukana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.