No niin, kokeillaas taas vaihteeksi. Musiikkiblogi, musiikkiblogi, musiikkiblogi. Ulkona myrskyää. Tuulet riepottelevat parvekkeeni vieressä kasvavaa lehtipuuta. Asfalttimiehet paiskovat duunia, satoi, tai paistoi. Tänään sataa, sataa saatanasti. Täysin epäinhimillistä meininkiä, mutta jonkun se työ on pakko tehdä. ”Kaupunki ei katso kelloa”, huusi pomo aamupalaverissa. ”Kukaan ei sitten jää saikulle”, hän jatkoi.

Musiikkiblogi, sehän tämä on. Sain, mitä…aika kun juoksee, kaksi viikkoa sitten mailia upealta suomalaiselta levy-yhtiö Sound Of Finlandilta. Postin aihe, Jukka Takalon uuden sinkun musavideo. Niille, jotka eivät muista, tai eivät ole kuulleetkaan, Jukka Takalo on se heppu, jolla oli se Jokainen on vähän homo-biisi. Se oli aika iso ug-hitti, upposi itsellenikin mukavan helpolla ja samalla perinteikkään suomalaisella melodiakuljettelullaan. Kyseisen biisin julkaisusta on kuitenkin jo aikaa, 3 vuotta. Katsotaas mitä Jukka nykyään puuhaa.

No tyylilleen uskollisena Jukka ei vieläkään päästä kuulijaansa sieltä, missä aita on matalin. Uusi sinkku Me olemme vain töissä täällä on todella ”uniin tulevan” kuuloinen. Joku voisi sanoa jopa piinaava. Jatkuvasti transponoituva sirkushenkinen humppa nimittäin löytää nopeasti tiensä ihon alle. Kappaleen ydin on melko iskevä. Biisi voisi olla vaikka punaisen aatteen kannatuslaulu. En vieläkään ole ihan varma pidänkö biisistä, vai veikö siihen tehty musiikkivideo vain mielenkiintoni mukanaan.

Videolla kalpean leipiintynyt Jukka kuvaa bändinsä kanssa musiikkivideota. Biisin nimen mukaisesti kukaan ei ole varsinaisesti innoissaan proggiksesta. Jopa tanssijatytöt näyttävät siltä, että ohjaaja saa kengästä otsaansa, jos kuvaukset eivät ole pian ohi. Ylinäyttely toimii tässä videossa erinomaisen hyvin, sillä se, yhdistettynä riipivään biisiin, nostattaa jo melkeen hiet otsalle.

Vastavirtaan uiva Takalo ei välttämättä tule ikinä olemaan ison yleisön juttu. Tosin, samaa on varmaan moni sanonut joskus Ismo Alankoakin suomiessaan. No, mutta sanotaan näin, että harvemmin vastavirtaan uiminen kannattaa. Totuus kun vaan tuntuu olevan, että vastavirran kiiskille ei tänä päivänä ole niin paljon ottajia kuin sillon kun rock oli vielä jännittävää ja vaarallista. Nyt voin kuvitella nuorison, johon kai itsekin kuulun, vain katselevan tätä videota huuli pyöreänä toistellen toisilleen ”mä en tajuu”, mut hei Jukka ei hätää, mä uskon kyllä tajuavani. Jääkin sitten nähtäväksi kuinka monta kaltaistani ihmistä tämä video vielä tavoittaa.