Kun sain Iiris Viljasen mailin Fylgia Calling-yhtyeen kappaleesta Atopic Winter Feet, ensimmäisenä silmääni osui herttainen lipsahdus. Pieni kirjoitusvirhe, joka voi tapahtua vain ruotsinsuomalaiselle, tai suomenruotsalaiselle – ”ja” oli kirjoitettu ”jag”. Tiesin että tästä on kirjoitettava, oli musa hyvää tai huonoa.

Onneksi musa oli hyvää. Biisi osasi yllättää. Alkuun aika Pintandwefallmaiselta kuulostanut herkistely kasvoikin värikkääksi jazzia hönkiväksi pop-kappaleeksi. Mietin laulaakohan Iiris tarkoituksella samalla aksentilla kuin pinttareiden Ninni, vai onko se joku Suomi-juttu jota en täysin hiffaa.

Mielenkiintoisen biisin tueksi oltiin tehty hyvännäköinen video, jossa fokuksena on Iiriksen ilmeet ja eleet. Mietin koko videon ajan miltäköhän hymy näyttäisi tuon tuskastuneen tytön kasvoilla. Videon loppupuolella näkyy myös muita jäseniä soittimineen. On läskibasso, rummut/djembe, piano, torvi ja stemmoja. Olen myyty.

Kuten jo Iiriksen viestin lopussa olleesta puhelinnumerostakin osasin päätellä, yhtye on ruotsalainen ja Iiris ilmeisesti suomenruotsalainen, joka asuu bändin kanssa Malmössä. Eihän Suomessa tällaista osattaisi tehdä. Vai eikö, puhunko ihan täyttä potaskaa? No ehkä osattaisiin, eikä tässä ole tarkoitus luoda vastakkainasettelua.

Mielelläni kuulen tällaisia biisejä, olivat ne sitten suomalaisia, tai ruotsalaisia. Ja jo se, että biisissä lauletaan muutama sana suomeksi on minusta iso rohkea plussa. Bändin nimestä on kuitenkin pakko antaa noottia. Olen nimiperfektionisti ja jos en olisi lukenut Iiriksen viestiä, olisi yhtyeen biisi jäänyt nimen takia kuuntelematta.