SSHG’s Joulukalenteri! #4 / #24

424As a dog returns to its vomit, so a fool repeats his foolishness. -Proverbs 26:11

Mitähän minä olinkaan Girlsin taivaallisen upeasta Vomit-biisistä kirjoittanut?

Kappaleen sonicyouthmaiset dynamiikanvaihtelut, melankolinen alavire ja Christopher Owensin piittaamattoman pettyneeltä kuulostava laulusuoritus luovat yhdistelmän, jollaista ei ole aikaisemmin bändiltä kuultu. Yhtye kuljettaa mestarillisesti tunnelmaa alun epätoivoisesta itsesäälistä lopun toiveikkaaseen come into my heart -pyyntöön, joka saa hammondjuoksutuksineen ja gospelkuoroineen ihon kananlihalle.

Yleensä yhtyeet joko kertovat kappaleillaan tarinan tai luovat kuvan jostakin hetkestä. Girls onnistuu kertomaan tarinoita tunnetiloja muuttamalla, ilman alleviivattua narratiivia. Yhtyeen eeppisimmät biisit eivät kuitenkaan käänny puolihumoristisiksi rockoopperoiksi, vaan ne kehittyvät hienovaraisesti, jopa niin, ettei asiaan välttämättä kiinnitä ollenkaan huomiota.

Se on uskomaton taito.

Olen yhä samaa mieltä. Vuosituhannen komeimpia teoksia tämä.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.