Kuusi uutta ja kuusi vanhaa syytä, miksi sinun pitää tulla Monsters of Popiin

PhantomTampereen perinteisin indiefestivaali Monsters of Pop järjestetään tällä viikolla 19. – 21. syyskuuta, nyt jo kahdeksatta kertaa. Paikkoina ovat tänä vuonna Klubi ja Telakka, mikä tarkoittaa sitä, että aikaisemmilta vuosilta tuttuja oheistapahtumia on vähemmän ja festivaalilla keskitytään ns. olennaiseen, eli bändeihin.

Klassikkosyyt saapua paikalle

1. Monsters of Pop osataan järjestää oikein. Bändejä on oikea määrä, esiintymispaikat ovat oikean kokoisia, pop/kokeellisuus ja kitarointi/elektronisuus vuorottelevat suunnitellusti. MOP tarjoaa jotain niin konkaritason musadiggareille kuin aloitteleville musiikin rakastajillekin.

2. Tuttujen ja tuntemattomien bändien suhde on oikea. Varsinkin ulkomaiset yhtyeet ovat perinteisesti olleet itselleni lähes tai täysin tuntemattomia, mutta silti jokaiselle päivälle osuu niin kovia tuttuja esiintyjiä, ettei tunnu siltä kuin olisi hyppäämässä kohti synkkää pimeää. Lisäksi ulkomaiset yhtyeet on osattu valita poikkeuksellisen hyvällä maulla festivaalin suuruus huomioon ottaen.

3. Telakka on sympaattinen keikkapaikka. Ok, näkyvyys lavalle on usein heikko, varsinkin, jos eturivin tyypit nousevat ylös tanssimaan. Paikka on silti täysin ainutlaatuinen, MOPin aikaan indieväen kansoittama, muuna aikana teatteriväen piilopaikkana tunnetuksi tullut tunnelmallinen pesä. Telakan yläkerta on intiimissä tunnelmassaan oivallinen estradi sekin.

4. Monsters of Popissa saa poseerata jos tahtoo, mutta aika harva välittää siitä niin paljon, että asialla olisi kovin suurta merkitystä. Esimerkiksi perinteistä hipsteri-keskustelua ei ole enää vakavissaan käyty pitkään aikaan MOPin yhteydessä. Jos sitä koskaan käytiinkään. Kun Flow’hun voi nykyään mennä käytännössä samoissa vaatteissa kuin vaikkapa Laukontorille, MOPissa sama sääntö pitää paikkansa vieläkin laajemmassa mielessä.

5. Klubin äänentoisto on Tampereen parhaita. Verrattuna esimerkiksi Yo-taloon, yhtyeet soundaavat Klubilla todella hyvältä. Semisti paradoksaalista tosin on, että mustien ovien takana odottava Pakkahuone on äänentoistonsa perusteella kaupungin heikoimpia. Mutta tänäkään vuonna MOP ei levittäydy isolle puolelle, joten mitäs me siitä.

6. Musiikki, tunnelma, maanläheisyys. Hyvän festivaalin tunnistaa siitä, että sillä on oma identiteetti. Jokin sellainen kaiken lävistävä ominaisuus, jota ei ole missään muualla, sellainen, jota on vaikea määritellä muuksi kuin tunnelmaksi, vaikka se oikeasti on vähän enemmän. Monsters of Popissa tapaa kavereita, ja vaikka ei tapaisikaan, tuntuu ihan siltä kuin tapaisi.

Uudet syyt saapua paikalle

7. Death Hawks. Kenties vuoden kovimmasta kotimaisesta albumista vastaava rockpsykedeliapumppu esiintyy Klubilla perjantaina. Bändi tuli tutuksi yltiöupeana live-esiintyjänä jo juurevan debyyttialbuminsa aikoihin, mutta MOPin keikalta voi odottaa tajunnan laajentumisen lisäksi myös ns. lopullista pään räjähtämistä.

8. Tupakkapaikalla myhäily. Juttuhan on niin, että Monsters of Popissa näkee paljon sellaisia ihmisiä, jotka käyvät keikoilla muutenkin tai ovat diggailleet musiikkia jo vuosia. Tai sanotaan, että myös sellaisia. Itselleni MOP on ollut aina eräänlainen kerran vuodessa järjestettävä musaluokkakokous. Ensin tsekataan bändi, sitten mennään juttelemaan siitä tupakkapaikalle. Tupakointi ei ole puuhassa välttämätöntä, tietenkään.

9. Vj Greendangerin taide. Aikaisempina vuosina Klubin seiniä ovat koristaneet festivaalin ajan muun muassa Ville Pirisen upeat, sarjakuvamaiset monsterit. Tänä vuonna tarjolla on Eetu Vihervaaran projisointeja. En itsekään tiedä niistä sen enempää, pitää olla paikalla ne nähdäkseen.

10. Phantom. Lauantaina Klubilla esiintyvä duo kuuluu kovimpiin kotimaisiin tulevaisuudentoivoihin, ja sen missaaminen olisi paitsi sääli myös karmea virhe. Tommi Koskinen ja Hanna Toivonen herättivät The xx:n ja Pitchforkin huomion jo keväällä 2012 ilmestyneellä Scars-videollaan, eikä yhtyeen vetovoima ole puolessatoista vuodessa ainakaan vähentynyt. Kaksikon fiilistely toimii erinomaisesti myös livetilanteessa.

11. We go to Jäger shots! Oma henkilökohtainen MOP-perinteeni on napata mukaan napakankokoinen pullo Jägermeisteria ja jaella siitä jokaiselle, joka annistelualueen ulkopuolella tajuaa huikkaa pyytää. Ja jos kukaan ei tajua, enkä kenellekään tajua itse sitä tarjota, kumoan juoman omaan kitaani. Samaista ainetta saa tietysti myös baaritiskiltä, mikä on yön pikkutunneilla ns. must do jokaiselle indiepopparille.

12. The Lieblings. Omistathan sinä jo ältsinhienon Take Me To Your Leader -albumin? Hyvä! Parhaisiin uusiin kotimaisiin lukeutuva The Lieblings on tuonut takaisin 90-luvun hauskoista puolista parhaat. Kitarat soivat upeasti, melodiat laukkaavat katujen aurinkoisilla puolilla, peput heiluvat ja kaikki hymyilevät. Telakka, lauantai, be there!

+ sitten vielä BONUS! Gaymix! Muistatko viime vuonna ilmestyneen Aamulehden Valo-liitteen? Sen, jonka sisäsivuilla Antti, Janne ja Esa poseerasivat tyyliä täynnä? Sen, jonka kannessa kolmikko oli istutettu saman miksauspöydän taakse vääntelemään soundeja kohdalleen? Söpöläiset ovat tänäkin vuonna läsnä! Saapa vain nähdä, mitä velikullat keksivät.

Monsters of Pop 2013 Tampereella 19. – 21. syyskuuta. Tapahtuma  Facebookissa ja internetissä. Kuva: Phantom Tampereen Klubilla kesäkuussa.

2 kommenttia kirjoitukseen Kuusi uutta ja kuusi vanhaa syytä, miksi sinun pitää tulla Monsters of Popiin

  1. June June kommentoi:

    Kui paljo harmittaa, ettei tänä(kään) vuonna pääse paikalle? Ärs.

  2. Antti Granlund Antti Granlund kommentoi:

    Oli tosi huippua, jokainen päivä oikein onnistunut. Ensi vuonna sitten!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.