Jyväskyläläinen CC33 on herättänyt positiivisia hyristelyjä jo parin vuoden ajan elokuvallisella instrumentaalimusiikillaan. Yhtye kertoi viime joulukuussa, että debyyttialbumin kappaleet olisivat valmiit, mutta että rahaa vinyylin prässäämiseen ei ollut. Keväällä CC33 puhui mahdollisesta cd/nettijulkaisusta, ja albumini nimikin, Pig Safari,  paljastettiin. Ainakaan vielä sen julkaisupäivästä ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.

Kirjoitin CC33:sta ensimmäistä kertaa tammikuussa 2012, jolloin kuvailin yhtyeen musiikkia näin:

CC33:n tekemisessä on aimo määrä tervettä itseluottamusta. Biisien soundeja sulatellessa pitää koko ajan miettiä, ollaanko nyt vähän mauttoman puolella vai liidetäänkö kymmenen mailia riman yläpuolella. Joistain sävelistä tulevat mieleen tv:stä tutut, Lappiin sijoittuvat itsetutkiskeluohjelmat, joiden taustalla Ile Kallio soittaa kaikuisia Fender-tunnelmointejaan. Ja sitten taas kuin taikaiskusta ollaan jonkin selittämättömän suuruuden äärellä, kun yhtye loihtii kaunistakin kauniimpia synamelodioita ja dramaallisesti sykähdyttäviä kasvatuksia.

Analyysi piti sinänsä kutinsa, että myöhemmin samana vuonna bändin musiikki soi loisteliaan, The Golden City Gate -turismikilpailussa palkitun Aurora Borealis -videon taustalla. Bändin säveltaidetta on hyödynnetty myös muun muassa moottorikelkkailun yhteydessä.

Tällä viikolla julkaistu uusi kappale One Day I’ll Come Back esittelee hienolla tavalla CC33:n parhaita puolia. Soundi on iso ja ammattimainen, ja kappaleen pääteema jylhyydessään upea. Kahden ja puolen minuutin mitassaan One Day I’ll Come Back jää jopa liian lyhyeksi.

Odotamme mielenkiinnossa kokopitkää kokonaisuutta.

Bonuksena Aurora Borealis. Sen upeasta visuaalisesta puolesta vastaa Flatlight Films.