Heräsin viime viikolla uudestaan kokoamaan Afrikka-aiheista soittolistaani – maailmanmusiikki kun on vienyt mun huomiota jo pitkään ja yhä enemmän. Yritän ikään kuin sivistää itseäni muustakin kuin näistä blogijutuista.

Soittolista ei ole vielä valmis. Ei ehkä koskaan olekaan, mutten tietenkään aio jakaa sellaista mikä ei ole riittämiin kokonainen. Mutta poimin yhden artistin, yhden kappaleen listalta.

Malilainen Boubacar Traoré on erityisesti hallinnut kuunteluani. Jo 60-luvulla radiosoittoa saanut Traoré on esiintynyt Suomessakin, mutta julkaisi ensimmäisen levynsä vasta 1990. Traorén kitaransoitossa yhdistyy niin afrikkalainen perinne kuin itä- ja länsimaiset vaikutteetkin. Kar Kar (1992) on pirun kova albumi ja sen avauskappale Adieu Pierrette hypnotisoi minut yhä uudestaan.