Pitkästä aikaa kuuntelen repeatilla sellaista folkia, joka iskee palleaan. Lihasneste tihkuu harson läpi ja elämä kampeaa itsensä pettymyksestä pettymykseen raskain vedoin. Sitä ihanan alakuloista kitaran ja huuliharpun yhteispeliä, joka tarjoaa sanoituksille astinlaudan, on pakko ihailla. Pennsylvaniasta kotoisin oleva Vikesh Kapoor on vasta kahden kappaleen verran esitellyt debyyttialbumiaan, mutta olen aivan myyty.

Teemalevy The Ballad of Willy Robbins ilmestyy lokakuussa (15.10.) Mama Bird Recordsille. ”Vikesh Kapoor” (kuva: Parker Fitzgerald) onkin nimi joka ei ihan äkkiä unohdu –  konkreettisesti, eikä toisaalta itse artisti taitojensa ansiosta. Kuitenkin, kun kuuntelin tämän kappaleita tänään, olin varma että jostain nimi oli tuttu: jäljitin taaksepäin sähköpostit, soundcloud-feedit ja kaiken mahdollisen, kunnes twitter-etsintä tuotti tuloksen. Kaiken mahdollisen ja mahdottoman erinomaisesti folkista tietävä OneChordin Vesa tämänKIN oli tietysti jakanut aiemmin.

Tsekkaa alta uudempi Carry Me Home ja I Dreamt Blues, kummatkin ovat täysin vastustamattomia kappaleita paitsi folkin ystäville myös niille, joita kitaranrämpyttely yleensä ei lämmitä. Tsekkaa myös jälkimmäisestä kappaleesta huikea live-veto Portlandista.

”After work, what do I got left to believe / my soul’s  replaced my machines / I am static in the evening / and back at it by morning”