Tämä surullinen turkulainen musiikin ystävä ei ota osaa H2Ö:hön, kesän kenties kiinnostavimpaan musiikkitapahtumaan ihan täällä Varsinais-Suomen helmen rannoilla. Eniten harmittaa väliin jäävä sukulaisyhtye Limonadi Elohopean reunion. Mutta iloinen on syy, miksi olen muualla: hyvän ystävän varpajaiset valtaavat viikonlopun.

Toisaalta, jotain positiivista sentään viime viikonlopulta: pääsinhän ensimmäistä kertaa elämässäni Pori Jazzeille, ja vielä ilmaiseksi, toisen hyvän ystävän ansiosta! Fiilikset koko tapahtumasta ovat vähän ristiriitaiset, mutta hauskaa oli. Kovin paljon kyyläämistä, syynäämistä ja sormella osoittelua sai jazzi-yleisö osakseen festivaalin järkkääjien ja järkkäreiden toimesta. ”Kamera pois / tuolta pitää poistua / alas penkiltä / ei käy / on pakko / ei onnistu”. Korttimaksujärjestelmäkin ruokapisteissä kaatui kuin korttitalo perjantaina, minkä otin – vailla käteistä – vähän turhan raskaasti. Kuitenkin, näin muutamia huippukeikkoja, etenkin jatsia. Cafe Jazzissa olikin sitten yön pikkutunteina erinomaiset jamit kotimaisten muusikkojen siivittämänä.

Tiistai on jo kuitenkin edennyt pitkälle, joten asiaan. Aloitamme viitosen aivan parhaimmalla Citymanilla, joka esiintyy viikonloppuna H2Ö:ssä. Sen Best in All on mun henkilökohtainen lempibiisi juuri nyt. Tämä ansaitsisi oman postauksen, mutta Alpo Nummelinin ja Tomi Leppäsen proggis saa tyytyä avaamaan tämän tiistain setin. Best In All on suvereeni hengennostatuskappale, pitkä intro treenimontaasiin – upeasti tykittävä yksilö. Citymania seuraakin perulaisduo Dengue Dengue Dengue, joka häviää kotimaisille soundeille vain niukasti. Murdah on monipuolisen perkussiotyöskentelyn ystävän unelma. Alkukantaisiakin vivahteita löytyy elektronisuuden seasta, sekä hypnoottisesti ujeltava päämelodia.

Ruisrockissa vihdoin kohtaamani Foals julkaisee varmasti hyvän levyn elokuussa. Mountain At My Gates on vasta toinen seuraavan levyn kappale, joka on kuultavana, mutta kummatkin kertovat laadukkaasta uudesta biisimateriaalista. Mountain At My Gates ei ole yhtä raskas kuin edeltäjänsä (mihin yllättäen petyin hieman) mutta hyvä kappale silti. Manchesteriläisen Girl Friendin uusin, Poison, on vähän hölmön oloinen, joskin riipaisevan tarttuva pop-kappale. Jos mietit mikä sulla soi huomenna aamulla päässä, se on tämä Poison.

Päätän tänään Lontoossa asustelevan portugalilais-singer-songwriterin tekeleeseen. Mai Kinon June on eteerinen kappale. Harvojen elementtien joukossa Kino itse on keskiössä. Parempaan kappaleeseen tänään ei voisi lopettaa. Ensi viikolla seuraava viitonen!