Voih että tälle viikolle on tarjolla hyvää musiikkia. Tiistaisin purettava viiden kappaleen valinta kohtalaisen ajankohtaisista ja upeista kappaleista on harvoin helppoa, mutta aina hauskaa. Tänään nämä kaksi yhdistyivät postauksessa. Sallikaatten aloittaa esittely Sarah Cracknellista.

Sarah  Cracknell – On The Swings

Kulttibändi St Etiennestä tuttu Cracknell julkaisee Red Kite -nimisen sooloalbumin kesäkuussa (15.6., Cherry Red). On The Swings on luonnollisesti ensimmäinen single tuolta levyltä, ja kerrassaan hienosti tehty kappale. Sen soidessa olemuksen valloittaa tyyneys – kuvittele itsesi kesäiltana pallolyhtyjen puutarhajuhliin, valkeaan yöhön kaihon tanssitettavaksi. Postauksen lemppari heti ensimmäisenä.

Vasas Flora Och Fauna – Gudförälder

Mattias Björkasin (se Cats on Firestä tuttu) ja Iiris Viljasen yhtye Vasas Flora Och Fauna valmistautuu sekin jo levyn julkaisuun (13.5., Startracks). Se aloitti erinomaisesti ensimmäillä singlellään Leevi & The Leavings, ja nyt jatkoa saadaan uudesta Gudförälderista, joka sopii hieman makuun. Minulle suomenruotsi tuntui kuriosioteetiltä ensimmäisellä kappaleella, mutta ei enää. Alakuloinen Gudförälder soi kauniisti, ja ihastuttavaan lauluun pääsee lähelle.

Sloes – Devil In You

Lontoolaisbändillä on Devil In You –kappaleessa paljon kohdallaan: hienot vokaalit, jousisovitus, folk-popia myötäilevää äänimaailmaa, tarttuva kitaramelodia, näkökulmasta riippuen joko rasittavaa tai hauskasti biisiä rytmittävää taustalaulua ynnä muuta. Vaikea tätä olisi lokeroida, eikä tarvitsekaan, sillä tämä on hyvä biisi ilman nimilappuakin.

Editors – No Harm

Vanha kunnon Editors valmistautuu viitoslevyn julkaisuun. Onko yhtye edelleen relevantti?  Mä päätin tarkistaa edes tämän uusimman tekeleen, sillä sain ainakin kuusi promoviestiä siihen liittyen (ts. lopetin laskemisen kuudennen kohdalla). Kannatti. Biisihän on erinomainen. Se on vähäeleinen, paluuta synaisempaan Editorsiin, jossa perkussioraita liittyy vokaaleihin mahtavan sulavasti.

Palace – Kiloran

Lontoolaisyhtye tämäkin. Kiloran on vähän bluesrockia. Se on vähän myös americanaa. Bassolinjasta rumputyöskentelyyn biisistä löytyy tahallista laiskuuden tuntua, joka tuo sovituksen kanssa yhdessä siihen kiinnostavuutta. Todella kova kappale.