Viiden kappaleen tiistai

Jokatiistaisen viiden kappaleen ajankohtaisuuskatsauksen avaa maaginen kappale OKAYA-KAYA:lta, joka on Norjan kasvatti, käynyt vain syntymässä New Jerseyssä. Damn, Gravity sisältää kitaraa, hiljaisuutta, toismaailmallista viileyttä ja mahdottoman hienon äänimaailman yksinkertaisuudessaan.

Portsmouthin Kassassin Street esittelee meille To Be Youngin, tenhokkaan indie rock -kappaleen, oikeastaan viihdyttävimmän sellaisen, jonka olen vähään aikaan kuullut. Yritin miettiä mikä se erikoisuus tässä on, mikä erottaa sen muista, mutten oikeastaan ole keksinyt vielä. Erittäin tarttuva biisi.

Erittäin tuottelias Work Drugs valmistautuu uuden levyn (Louisa) julkaisuun jakamalla toisen singlen uudelta levyltään. My Billie Jean on totutun pehmeää 80-lukuhenkistä indie poppia, jonka Work Drugs taitaa moitteetta. Vaikkei se yhtyeen tarttuvin olekaan, se on silti oikein maistuva.

Memory Tapesista ei ole kuulunut vähään aikaan mikä tuntuu nyt jo ikuisuudelta. Chip tune -henkinen Fallout on todella tiukka kappale, jonka raastava lead-melodia hairahtaa muuten lähes metronomin kaltaisesti tikkaavasta synailusta.

BATTS on australiais-brittiläistä yhteistyötä, jossa yhdistyy miltei London Grammarin veroinen vokaalisuoritus, ja BANKSin tai SOHNin biiseissä tutuksi tullut soundimaailma. Moralsille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus, jos yksikin edellä mainituista artisteista on aiemmin puhutellut. Todella hyvä kappale siis kyseessä. Yhteistyöltä on lupa odottaa lisää. Ensi viikoksi tuskin vielä, mutta silloin jotain muuta runsain mitoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.