Saavuinpa vasta vanhempainillasta tuokio sitten, ja kävi huoli mielessä, että jääkö tiistain vahvin vitonen väliin. Täällähän minä taas silti, ja viisi kiinnostavaa tekelettä. Aloitetaan rosoisemmalla, ei niin helposti lähestyttävällä soundilla. Olen tutustunut The Soft Mooniin lähinnä debyyttialbumin verran, mutta Luis Vasquezin sooloproggis ehtii jo kolmannen levyn julkaisuun ensi vuoden maaliskuussa. Deeper-nimiseltä lätyltä kuullaan ennakoivan synkkä ja maaninen Black.

Kiintiöaussibändi on tällä viikolla Crepes. Sen slacker popissa on ihailtavasti sukat makkaralla, Ain’t Horrible on hurmaava kappale. Lost in Tundra kääntää atmosfäärin romanttiseksi elektro popiksi. Photograph-kappaleella on oikeastaan todella miellyttävä meininki.

Amerikkalaisen Daltonin Only Names kasvaa hienosti. Biisin alkuosa on turhankin rauhoittelevaa, ja sai melkein skippaamaan seuraavaan kappaleeseen, mutta kääntyy lopussa seesteisyyden voitoksi. Lopuksi halusin, ja sain, ensimmäisen kappaleen vastapainoksi keveiden askelien poppistelua. Gold Spectaclesin Lately on juuri tätä. Synailua ja poppia, joka lainaa miikesnow’n pelikirjasta pari sivua. Ensi viikkoon!