Poikkeuksellisesti, normaalin päiväjärjestykseen verrattuna soundi elävöityy mitä alemmas postauksessa selaat ja kuuntelet. Loppumattoman helteen keskellä aloitamme folk-rauhoittelulla ja päädymme kreban keskelle elektro-häröilyyn – tällä viikolla tuli siis sekalainen sakki soundia, mikä on tietysti tervetullutta. Ensi viikon tiistaina seuraava vitonen.

Akustista musiikkia juhliva duo Seafret julkaisee syyskuussa EP:n. Brittiaktin Give Me Something tavoittaa kiitettävästi onnistumisen kannalta kriittiset kipupisteet folkin suhteen. Se on herkkä ja omalta kuulostava, sekä tavoittaa kuulijan.

Soundin perusteella Literature on perustettu muutama tuhat kilometria liikaa lännessä, sillä philadelphialaisbändin kyvykäs poljento yhdistettynä häpeilemättömästi brittivaikutteitaan esittelevään äänimaailmaan saa uskomaan, että indie popin uusin vaikuttaja tulee taas Angliasta. Biisin nimi The English Softhearts sopinee moitteetta pirtaan. Erinomainen biisi.

Elder Island onnistuu olemaan kaikkea muuta kuin epäkiinnostava, ja se on jo melkoinen suoritus. Garden-kappaleen vivahteikas soundipotpurri liikkuu synkähköissä tunnelmissa, mutta loppupuoliskolla käynnistyvä rytmikäs perkussiovaihde tekee kappaleelle hyvää. Vaikeasti niputettava kappale tuo Garden, joskin erinomainen yhtä kaikki tämäkin.

Kyllä nämä Fantastic Fantasticin tyypit on mahtavia. Never Enough kuultiin jo jokin aika sitten täällä, ja Houses jatkaa rytmi-iloittelua tanssiin asti. Erittäin laadukasta, groove-voittoisempaa Holy Ghost!:n kaltaista elektropoppia. Hyvälle mielellähän tästä tulee!

Brittiduo Curxesin touhuja on tullut jaettua aiemminkin. Valkyrie on, aiempaan melko pehmeäänkin elektropop-soundiin nähden, räväkkää elektroilua Crystal Castlesin hengessä. Jakanee mielipiteitä, mutta äkkiväärällä asenteellakin toimii krebailuun kiitettävästi.