Viiden kappaleen tiistai

Kuin RSD-laaria ravistelevan levynostajan konsanaan on minun tyhjennettävä kiinnostavat kappaleet samaan postaukseen pienen kevättauon jälkeen. Record Store Daytä en suinkaan ollut paossa, mutta muuten vain irtiotolla. Viime vuonnakin missasin levyhulabaloon, mutta silloin värvätty apuri Ame osti oleellisimmat lätyt. Nyt en osaisi nimetä esim. yhtään seiskaa, jota en olisi muiden Rosvojen postauksista poiminut. Mutta mullapa on teille viiden kappaleen satsi. On hyvä puhdistaa musiikkiputkeen kertynyt hetkellinen ruuhka, jotta pääsee viikkoon taas puhtain asein.

Mark BarrottBaby Come Home

En ikinä suostu asettamaan saman postauksen kappaleita keskinäiseen paremmuusjärjestykseen – ainakaan niin, että YHDEN voisi valita, jos pakko valinta olisi tehdä. Tehdään poikkeus: jos kuuntelet ainoastaan yhden kappalen tästä postauksesta, olkoon se tämä. Ibizalla asuva Mark Barrott julkaisee vihdoin musiikkia omalla nimellään. International Feel -lafkaa pyörittävän Barrottin julkaisusarja Sketches From An Island sisältää baleaarisen tsilliä musaa.

AViVAAXX

Sydneystä kotoisin oleva duo AViVAA viipyilee toisella singlellään (kappaleen nimen mukaisesti) xx:n tunnelmissa. Duo onnistuu kuulostamaan sopivasti Laura Welshiltä, eikä yhtään rasittavasti Lana del Reyltä. XX on kevyt ja ihana kuin kesätuuli.

Last LynxCurtains

Jossain määrin mystisesti itseään piilotelleet tukholmalaiset julkaisevat Curtains-singlen kesäkuun alussa, ja piipahtihan bändi postauksessa jo aiemmin (Lacuna-kappale on sittemmin kerännyt jo yli 140 000 soittokertaa pelkästään soundcloudissa). Last Lynxin uusi kappale on kerrassaan upea, tuotanto laadukasta, ja korvamato asettunut mukavasti asemiin.

ESSE – Deep Heart

Moderni indie/rnb-soundi vetelee kenties genrenä viimeisiään, mutta ennen kuin kupla tyhjenee jonkun muun soundin tieltä, se tarjoaa sykähdyttäviä hetkiä. Esimerkiksi ESSEn soundilla ja säväyttävällä äänellä on tilaa soida karun pelkistetyssä äänimaisemassa. Kliseeksi asti käytetyllä, mutta kieltämättä osuvalla vertauksella, voisi niputtaa Deep Heartin popimmaksi James Blaken biisiksi. Hemmetin hieno veto tämäkin.

WilsenMagnolia

Täysin aiheellisesti, ja osuvasti, NY-lähtöisen Tamsin Wilsonin projekti löytyi Daughterin feedistä. Wilsenin Magnolia soi kitaran ja vokaalien yhteispelinä melkein kuin juuri Daughter, mutta siinä on melankolista kirkkautta, johon esikuva ei liene koskaan yltänyt. Brittikiertueelle starttaavan Wilsenin EP julkaistaan toukokuussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.