Viiden kappaleen kotimainen tiistai

Pitkästä aikaa puretaan viime viikkojen suomalaisjulkaisuja. Näitäkin haluaisin postailla enemmän, mutta oon siinä mielessä ollut nihkeä, että vaikka kuinka haluaisin promojeesiä antaa suomalaisbändeille, niin jos en yhtään biis(e)istä pidä, en postaukseenkaan sitä laita. Kuin en yleensä myöskään jo saitille pyörineitä kappaleita, mutta tänään teen poikkeuksen. Taso on tietenkin kovin vaihtelevaa, kun piti useamman viikon ajalta näitä poimia, mutta katsotaan ne mielenkiintoisimmat. Tänään siis tiistaikattaus kotimaisissa merkeissä.

Waves of the Echo  Forever

Helsinkiläinen Waves of the Echo julkaisee levyn Fading Daylight, Bright Nights itsenäisesti kesäkuun alussa (8.6.). Uuden Forever-singlen kuultuani hätkähdin kieltämättä: soundissa on paloa ja poltetta, tunnetta, sananmukaisesti kaikua, ja frenchfilmsiä. Yhtye tuntuu karistenaan niin montaa hengenheimolaista vaivaavat lastentaudit. Se ei toki tarkoita, etteikö biisissä olisi jotain rukattavaakin. Mun lempihetket tän biisin parissa on verse-osastolta, kun kitarat virittävät odotusta ja johdattelevat kuuntelijaa hienovaraisesti atmosfääriin, mutta kertsi ei iske odotusten mukaisesti, vaan lässähtää hieman. Se onkin ainoa asia, johon tekisi mieli puuttua kappaleessa. Kuuntele alta Forever.

Traffic Island – Johnny Had a Boyfriend

Päivän suurin uutinen. Turkulaisten, ja kaikkien muiden suomalaisten iloksi, Traffic Island tekee paluun. Ja mikä parasta, paluun riemu todella kuuluu Johnny Had a Boyfriend -kappaleella. Yhtyeellä on annettavaa, sanottavaa, joka on saatava ulos. Kyseessä on melkeinpä tämän postauksen suosikki. Uusi single edeltää uutta eepeetä (Third EP, 28.4.), näinhän se usein menee. Kuuden vuoden tauon katkaissut Johnny Had a Boyfriend on todella hienosti tehty biisi: tarinassa on tarttumispintaa, kaihoa ja toiveikkuutta samassa, ja itse sävellys kasvaa upeasti loppua kohden. Näin tehdään 10/10 paluu. Yhtye nousee Klubin lavalle jälleen 8.5. Turussa. (Perusteellisempi pohdinta Maitohotellissa.)

Katéa – That Ain’t Love

Helsinkiläinen laulajatar Katéa saattaa olla postauksen artisteista toistaiseksi tuntemattomin, mutta uskon tuon asian muuttuvan pikapuoliin. Suomestahan ei ihan niin usein lähdetä tekemään tällaista, suurten kertsien poppia á la Lana del Rey, mutta That Ain’t Lovella siinä on onnistuttu. Muuten vertailupohjaksi tulevat muut skandinaaviartistit tulevat, esimerkiksi Tanskasta, ja toisaalta myös Florence and the Machine. Florence ja Lana ovat tosiaan ne ilmiselvät, joskaan ei täysin epäreilut verrokit, sillä Katéa pitää pintansa tuossa kovassa seurassakin. 

Jaakko Eino Kalevi – Double Talk

Minusta Jaakko Eino Kalevi piti valita tähän postaukseen jo siksi, ettei hänestä suomalaisessa musiikkimediassa liiemmin hiiskuta, ml. Rosvoissa. (EDIT: Ehkei sittenkään debyyttilevy, kiitos lukija-Juusolle huomiosta! On jotenkin vaikea uskoa, että näinkin suvereeni, jopa pitkän linjan osaaja, kuin JEK julkaisee esikoisalbuminsa vasta nyt kesäkuussa.) Esimerkiksi Double Talk on aivan huikea osoitus tämän ymmärryksestä kokonaisuuksien päälle: se pilpattaa ja jamittelee, haikailee ja huokailee, omanlaisensa indie popin maastossa. Jaakko Eino Kalevi on muuten ensimmäinen pohjoismainen artisti, joka on kiinnitetty Domino Recordsille. Ei pieni saavutus sekään. Törkeän hieno biisi tämäkin.

Fjeld Wave It Off

Viime vuonna raumalaisfestivaali Klustermuksen ohjelmistoon kuului niin ikään raumalainen yhtye FjeldYhtyeen viitekehys asettui ”skandinaaviseen taidepoppiin” ja mainittiinpa verrokkina muuan Mew. Viimeksi kuullessa se pitikin paikkansa, tuo Mew-vertaus siis, mutta yhä vähemmän uudella Wave it offilla. Fjeld on soundin puolesta siirtynyt Islannin suuntaan, näin stereotyyppisesti. Pohjoismaisuutta on läsnä hyvin paljon, kuin myös hienoa ja lempeää pop-tunnelmaa. Hieman fokusta tämä biisi kaipaisi, kaikesta huolimatta. Miksaajaksi debyyttialbumille raumalaiset ovat värvänneet Rubikin rumpalina tunnetun Sampsa Väätäisen. (P.S. Markkuhan tykästyi jo viime viikolla Fjeldin uutukaiseen.)

9 kommenttia kirjoitukseen Viiden kappaleen kotimainen tiistai

  1. Juuso kommentoi:

    Ööö… Jaakko Eino Kalevin esikoislevy???

    1. Juhani Juhani kommentoi:

      No mitäs ihmettä, mikäköhän jäätyminen tässä on tullut. Oonhan itsekin kuunnellut esim Modern Lifea. Oon varmaankin ajatellut, että tuo uutuus on eka levy tuolle Weird World Record Co:lle, joka toimii Dominon alaisuudessa.

      (Paitsi että, outoa kyllä, sain muistaakseni promoviestin, jossa tuota markkinoitiin nimenomaan DEBYYTTINÄ. Ja löysin muutaman saitinkin, joissa ”Jaakko Eino Kalevi LP” oli nimetty debyyttialbumiksi, kuten THE 405-sivustolla. Aika jännä, en nyt osaa selvittää mistä tämä sotku johtuu.)

      1. Juhani Juhani kommentoi:

        Tarkka huomio, kiitos siitä, ja kommentista!

  2. Anne kommentoi:

    Kiitos taas mielenkiintoisesta kattauksesta! Mukava saada vaiheeksi kotimaista tarjontaa. Ehkä juuri kotimaisuuden vuoksi tällä kertaa mukana oli poikkeuksellisesti myös jo tuttuja biisejä, mutta kuitenkin sen verran hienoja, että ansaitsivat ehdottomasti esittelynsä ja lisäkuuntelunsa myös tässä. Katéa oli aivan uusi tuttavuus ja kuulosti niin kansainväliseltä, että en olisi edes uskonut kotimaiseksi, jos en olisi tiennyt.

    Tuota Jaakko Eino Kalevin levyä olen itsekin ihmetellyt, koska muistelen kuulleeni puhuttavan siitä debyyttinä, vaikka olen myös kuunnellut Modern Lifea ja Totuuden rakastajia (jälkimmäisen tekijöinä tosin lisäksi Long-Sam). Upea biisi joka tapauksessa ja innolla odotan tätä uutta levyä.

    1. Juhani Juhani kommentoi:

      Kiva kuulla taas! Oli pakko ottaa vähän pidemmältä ajalta näitä biisejä, mutta näin sai ainakin hyvin samaan postaukseen suomalaisia koottua. Katéa kuulostaa tosiaan aika ”kansainväliseltä”, katsotaan lähteekö ura käyntiin tuolla soundilla. Edellytyksiä olis.

  3. Juuso kommentoi:

    Juu… Voihan se olla että JEKiä promotaan nyt kansainvälisesti ikäänkuin uutena artistina kun levykin nimetään noin… Modern life saattoi olla kyllä mulle 2010 kotimainen levy… ”Joustava sydån” ajaton klassikko….
    Ja todellakin hyviä biisi valintoja kaikki 5…

    1. Juhani Juhani kommentoi:

      Kieltämättä tuo selittäis aika paljon, mutta olis se silti vähän ihmeellistä kutsua uutta albumia debyyttilevyksi.

      Hyvä juttu että muutkin kappaleet toimivat!

  4. Marjo kommentoi:

    Katéa on muuten Hämeenlinnassa Suistolla keikalla 16.4. Harmittaa etten pääse, vaikka vasta tänään blogistasi hänestä ekan kerran kuulin. Suuren vaikutuksen siis biisi teki.

    1. Juhani Juhani kommentoi:

      Ahaa, hyvä tietää! Suistolla visiteeraa kyllä hyviä artisteja, joten siitä selkeä tärppi kyllä lukijoille. Jos joku menee paikalle, niin olisi hyvä kuulla miten Katéan keuhkot kestävät livenä :) Ja kiva kuulla, että biisi teki suuren vaikutuksen, näin olen kuullut muiltakin. Kiitos kommentista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.