Uutissi Turust

Tervessii vaan.uutissiturust

Pidennetty itsenäisyysviikonloppu tuli ja menikin sitten niin hujauksessa, että vapaavaihteelle orientoitunut hukkuu parhaillaan koepapereihin. Menestyksekäs minibreikki silti, joka vaatii nyt veroaan. Aloitetaanpa perkaaminen viime torstaista.

Suorastaan naurettavan vesimyrskyn armoilta pääsimme Turku Music Awardsin pariin Klubille. Keikkaillan ja palkintojenjaon yhdistänyt tapahtuma järjestettiin nyt siis toistamiseen. Välietapissa ja vedenpaisumuksessa tuhraantuneen ajan vuoksi missattiin Salaliitto, jonka tietysti vakuutettiin olleen kova. Death Hawks oli juuri aloittanut lavalla.

Näin bändin ensimmäistä kertaa. Naapuripöydässä avauduttiin toistuvasti volyymistä ja sen sellaisesta, minä olin transsissa. Kukin vastaantullut tuttu sai annoksensa hehkutusta. Olin myyty. Death Hawks nosti itselleen rimaa jokaiselle suitsutetulla live-esiintymisellään, josta sain lukea, mutta infernaaliseen ja psykedeeliseen rock-poljentoon itsensä piiskannut yhtye pyyhkäisi yli Sotomayorin hengessä. Levyn erinomaisuus ei varmasti ole kellekään enää yllätys, mutta livenä nämä on nähtävä.

Keikkojen välissä palkittiin myös onnistujat. 8raita palkitsi Flavour of the Month -klubin ja SUE Airiston Punk-levyt. Koko listan löytyy täältä. Yleisöäänestyksen voittaja kiehtoi luonnollisesti eniten. Vuoden turkulaiseksi yhtyeeksi ponnisti MursuSikari (omien sanojensa mukaan se ”ui hiphopin syvissä vesissä lisäillen musiikkiinsa vaikutteita aina maailmanmusiikista suomalaiseen tangoon”), joka kaappasi 10%  yli 700 äänestä, joita annettiin 150 yhtyeelle. Jos ja kun äänestyksen tarkoitus oli nostaa esille tuntemattomampia yhtyeitä (eikä välttämättä palkita esim. Sin Cos Tania tai Bogart Co:ta), äänestys onnistui loistavasti. Itselleni MursuSikari on (edelleen) täysin vieras suuruus, joten eittämättä odotan mielenkiinnolla miten yhtye jatkaa TMA-viitta harteillaan eteenpäin.

Ensi vuotta ajatellen äänestäjien kannalta olisi mielekästä pyhittää viimeiset äänestyspäivät vaikka viidelle eniten ääniä saaneelle. Sinänsä huima 150 ääniä saaneen yhtyeen joukko hajautti äänet tehokkaasti, mutta pudotuspelikierros toisi terävimmän kärjen paremmin esiin. Tapahtumana TMA oli miltei kuin mikä tahansa laadukas klubi-ilta: sen takasivat jo onnistuneet esiintyjäkiinnitykset, joiden lomaan sijoitetut omaperäiset ja -leimaiset palkitsemiset toivat sopivasti ohjelmaa roudaustauoille. Varsinaisesta palkintogaalasta ei voida puhua ja hyvä niin. Ei se kenties istuisi musiikkiväen habitukseenkaan.

TheAlanParsonsProject-EyeintheSkyKaiken kaikkiaan palkintoja jakavat tahot nostivat positiivisessa pohjavireessä esiin parrasvaloja ansaitsevia kohteita, mutta yleisön valinnoille soisi pari kategoriaa kenties lisää. Vetäydyimme juuri ennen Riston lopetusveisuja yöhön.

Lauantaiaamuna polkaistiin taas liikkeelle. Kårenilla kokoontuvat levymessut odottivat. Suomalais- ja ruotsalaismyyjien kojuja kahlatessa vierähti aamupäivä. Tein hyviä löytöjäkin vinyyleissä: Alan Parsons Projectin Eye In The SkyVangeliksen jokin kokoelma, Fleetwood Macin Tango in the Night sekä pari Brucea (Born in the USA ja Darkness on the Edge of Town). Tonkimassa viihtyvälle levynostajalle messut ovat aina mieluinen tapahtuma, vaikka sain muistutuksen miten suomalainen oman tilan tarve ei merkitse mitään, jos virttynyt Fats Dominon live-taltiointi löytyy alelaarista kahden euron hintaan.

Ruisrock_logo_2014_vaaka_vuosiluvulla_pmv

Eipä toisaalta ehtinyt viikko kunnolla käynnistyäkään, kun Ruisrock julkisti ensimmäiset esiintyjänsä ensi kesälle. Turkulaisfestarin artistikiinnitykset kiinnostavat kotikaupungin poikaa tietysti normaalia enemmän aina. Olen aina taipuvainen kritisoimaan kiinnityksiä, mutta katsotaanpa näitä varhaiskiinnityksiä tarkemmin.

Taloudelliselta kannalta kiinnitykset ovat miltei järkevimpiä mitä suomalaisfestari voi näin varhaisessa vaiheessa varmistaa itselleen. Joukossa on mm. juuri Olympiastadionin kahdesti loppuunmyynyt Cheek; terveytensä kanssa uuden livekunnon löytänyt Vesa-Matti Loiri, joka Salen suosikkina tulkitsi juuri itsenäisyyspäivän konsertissa; Vain elämää -sarjan jatkokaudella kiihottanut Pauli Hanhiniemi orkestereineen (Kolmas Nainen). Vankkoja yleisön suosikkeja edustaa Children of Bodom, kun taas uudemman polven vetonauloja Haloo Helsinki! ja Sanni.

Joka vuosi Ruisrock nyökkää ihan kohtalaisen kivasti indiempään suuntaan. 2014 Ruissia varten on kiinnitetty jo Caribou ja Phoenix, joka olisi ehkä ollut osuvampi muutama vuosi sitten, mutta saa jalan edelleen notkuun tanssien ja tarjoaa suvi-iltaan menevän lisän. The 1975 taasen kolahtaa samoihin karkkihampaisiin kuin edellisvuotinen Two Door Cinema Club.

Näidenkin kiinnitysten perusteella (tai niistä huolimatta) uskallan olla optimistinen ensi kesän riennoista. Veskun tsekkaan varmaan uudestaan, sillä niin harrasta tunnelmaa olen todistanut harvalla keikalla, mutta muuten en osaa sanoa. Toivotaan ettei Ranskan poprock-toivo Phoenix tyhjentänyt samanhenkisiin artisteihin varattua kassaa. Pyörä on valmis, eväät vaiheessa, mutta minä henkisesti jo kesässä 2014. Ruisrockin vastuulle ei jää kuin artistikattaus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.