Tornado Wallace – Circadia EP

Blogaamiseni on ollut pahasti jäissä viime aikoina. Tekosyynä on se, että töissä on tullut paiskittua artikkelia artikkelin perään, jonka seurauksena vapaa-ajalla Wordin avaaminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Tosiasiassa kiinnostukseni musiikin seuraamiseen menee aalloissa. Uusien biisien tsekkaamista ei voi tietysti koskaan kutsua varsinaisesti pakkopullaksi, mutta koska hyvää musaa julkaistaan nykyään aivan käsittämättömän paljon, menee muutaman tunnin metsästysession saaliin sulattelemiseenkin helposti viikkoja.

Vaikka hyvää musaa julkaistaan mielestäni vuosi vuodelta enemmän, on Slow Showiin sopivien biisien löytäminen eri asia. Linjasimme aikoinaan, että postaisin house- tekno- ja diskobiisejä, joista indie-musasta diggaavatkin voisivat innostua kotikuunteluoloissa – tiukasti rytmiikkaan perustuvat ”jumputusmusat” olen jättänyt suosiolla omiin dj-setteihini.

Joskus vastaan tulee kuitenkin äärimmäisiä helmiä, joista ei voi lakata puhumasta. Sellainen on australialaisen Tornado Wallacen syyskuun lopulla julkaistu Circadia EP, joka on hiljattain löytämistäni sinkuista heittämällä ajattomin ja tasaisin. Termillä baleaarinen tulee usein mielestäni kuvailtua ansioitta kahden markan flamengokitaramelodioilla ja bongorumpuloopeilla varustettuja tusinahouse- ja trancebiisejä, jotka pyrkivät jo nimensä puolesta kuvailemaan auringonlaskua tai muuta klisettä Ibizalla. Tornado Wallace näyttää uudella julkaisullaan, mitä baleaarisella housella ainakin allekirjoittaneen mielestä tarkoitetaan – kirjoitan tämän silläkin uhalla, että ns. genrerunkkaaminen on turhinta mahdollista puuhaa.

Julkaisun kaikkia biisejä leimaa aivan käsittämättömän rikas ja keinutteleva hidastempoinen rytmiikka. Rytmisoittimia löytyy sen seitsemää sorttia, ja viimeistään tanakka bassorumpu pitää huolta siitä, että viihtyvyys myös hyvällä äänentoistolla varustetulla tanssilattialla on taattu. Nimikkobiisi Circadiassa soi transsahtava trooppinen syna mystisen kuoron säestämänä. Pehmeäsoundinen Time of Nectar (eeppisin biisin nimi hetkeen?) on asteen eteerisempi taustapadeineen ja panhuiluineen, ja EP:n tiukin veto Soft Light sopii teknahtavan rytmiikkansa puolesta tanssilattian villiimpiin hetkiinkin.

Olen kuunnellut julkaisun muutaman viime päivän aikana valehtelematta noin 20-40 kertaa, enkä lakkaa hämmästelemästä sen yksinkertaista nerokkuutta. Jokainen pienikin soundi tuntuu olevan täysin oikeassa kohdassa, ja biisit ovatkin rakenteensa puolesta kohtalaisen monipolvisia. Tuotantopuoli on luonnollisesti enemmän kuin kohdillaan kuten nykypäivänä voi olettaa, ja kuten sanottua, melodiat ovat kevyistä kasariviboistaan huolimatta mielestäni ajattomia ja mieleenpainuvia. Circadia EP:n biisit tuskin löytävät tiensä vuoden 2014 top-listoille, eivätkä ne soi dj-seteissä hittipaikoilla. Ehkäpä juuri tästä syystä olenkin niin innoissani tämän julkaisun löytämisestä. Koska biisit eivät tule yhdistymään  mielessäni mihinkään tiettyyn klubiin, vuoteen tai dj-settiin, olen melko varma, että tulen löytämään tämän kolmikon vuosien varrella yhä uudelleen ja uudelleen.

9,5/10

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.