Kesäkuulumisia. En ole kuunnellut kovinkaan paljon musiikkia. Tai siis tietenkin olen, mutten uusia julkaisuja niin paljon kuin rutiininomaisesti yleensä. En ole edes ajatellut palstan täyttämistä joinakin päivinä, mikä on tietenkin ihan tervetullutta. Olen kuitenkin onnistunut palauttamaan innostukseni lukemiseen, ainakin jossain määrin. Luin nimittäin muutamassa päivässä lomamatkalla Sylvia Plathin The Bell Jarin. Pituutensa puolestaan ei haaste, mutta harvakseltaan kirjojen pariin päätyvälle mainiota harjoitusta. Kirja itsessäänkin oli puhutteleva ja hyvä.

Nyt koitan pitää virettä yllä kirjaston ja oman hyllyn avulla. Työn alla tällä hetkellä ovat kirjat samuraista Japanin soturiluokkana ja Amerikasta ennen Kolumbuksen saapumista. Tuntuu että uudestaan löytynyt mieltymys lukemiseen rauhoittaa ihan eri tavalla kuin sohva ja tuotantokausiputki. Vaikka sekin on tuonut keinotekoista täytettä lomaan, sillä päädyin vasta tällä viikolla katsomaan House of Cardsia, joten taas tiedän mistä on riittänyt puheenaihetta jo hyvä aika sitten. Mainio sarja sekin.

Ehkä juuri siksi, kun en ole uutuuksia kuunnellut, päädyin tänään instrumentaaliyhtye The Budos Bandin uutta singleä kuuntelemaan, ja muistelemaan vähän vanhojakin biisejä tältä. Daptonesille levyttävän (yleensä) noin kymmenhenkisen bändin ensimmäinen levy neljään vuoteen julkaistaan lokakuun puolenvälin jälkeen (21.10.). Afro-vaikutteinen, sielukas, 60-lukuinen soundi on uudella The Sticksillä voimissaan. Mahtavaa musiikkia sunnuntaihin, muutama vanhempi myös alla.